Olen vapaalla, olen yksin kotona, kai se aurinkokin vilkuilee pilvien takaa. Ja tekstin solmut aukenevat. Kirjoitus luistaa, tiedän mistä tulla, minne mennä. Saan tarinaa luovittua eteenpäin, jokainen lause vie (hitaasti) kohti valmistumista. Ja nautin tarinan luomisesta, kun se ei takkuile.
Voisin jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, vaikka kuinka kauan.
Se on kyllä ihana tunne kun teksti sujuu :)
VastaaPoistaTaivaallinen :)
PoistaVähän meinasin jo hätääntyä, kun oli niin vaikeaa. Tarina on ollut niin voimakkaasti päässäni jo alusta asti ja lentänyt keveästi, että tuo murheenkryynikohta otti koville. Mutta taas mennään <3
Än