Kevät. Täytti kalenterin lupaa kysymättä. Kaatoi niskaan saavillisen soopaa selvitettäväksi. On tahmea ja ikävä, haraa vastaan joka asiassa, juoksuttaa sinne tänne, eikä sille mikään riitä.
Näännyksissä.
Sinänsä hyvä tilanne, että ehdin selviä nuo pahimmat mutkat ja kirjoittaminen on keveää kulkua etukäteen viitoitettua polkua. Sitä voi tehdä pienemmissä pätkissäkin, kun ei tarvitse koota ajatuksia niin pitkästi aloittaessa. Ja toinenkin homma on helppo, kohtauslistan haalimista kasaan. Siihen puuhaan ei tarvita aivoja.
Mutta pahin hässäkkä on vasta edessä, toukokuussa. Sitten ei ehkä ehdi sitä eikä tätä. Toukokuu, onko se sittenkin kaikista viheliäisistä kaikista viheliäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti