Väsähtänyt

Elämän mutkittelu kurjuuden kiemuroissa vie voimat. Nyt on nuutunut ja räätynyt olo eikä ajasta huolimatta jaksa tarttua työhön.
Harmillista, että juuri nyt, kun teksti oli niin hienossa lennossa.
Mutta silloin kun väsyttää, pitää huilata. Luulen, että teksti osaa nyt odottaa. Ehkä se salaa muhii koko ajan taustalla, vaivihkaa, nauraa kihertää itsekseen, ei anna periksi. Hypähtää siivilleen taas, kun hetki koittaa.
Kyllä se koittaa. Nyt sopii kerätä voimia, viihtyä Herriotin lempeiden sanojen äärellä. Ja juoda teetä. Sitähän aina murheisiin tarjotaan, ainakin englantilaisissa kirjoissa.