Pienellä kirjoitustauolla ehtiikin kertyä monta pientä mietettä ties mihin aivojenperukoille.
Olin tässä aikeissa ihan vain ryhtyä työhön, eteenpäin vaan. Mutta pengoinkin kaikki nuo ajatukset ja laitoin muistiin, taustatieto-tiedostoon ja jotain korjasinkin jo olemassaolevaan.
Musiikki. Se on jännä väline, joka saa aivot työskentelemään ihan omia aikojaan. Tämä tässä kirkasti aika paljon:
https://www.youtube.com/watch?v=OnhidBHw0Eo
Vaikka kirjoittaessani en kuuntele musiikkia. Televisio on auki, hiljaisella, taustaäänenä. Mutta liian hyvä musiikki häiritsee keskittymistäni :)
Ps. Pitääkö järkeistää? Jos jatkan tähän malliin, tekstiä tulee kahdeksan romaanin verran ja kirjoittamiseen menee loppuikäni. Alanko oikoa nyt vai tyydynkö kohtalooni ja karsin sitten vaan editoidessa?
Karsi editoidessa. Löytöretkellä voi löytää sellaisia juttuja, joista et ole osannut unelmoidakaan! :)
VastaaPoistaTotta, sitähän voi joku helmi jäädä löytymättä. Mielummin sitä kuitenkin tappaa darlingseja kuin tuskailee köyhän tekstin kanssa.
VastaaPoistaÄn