Työtilaton

Monet kirjoittajabloggarit ovat kertoilleet millaisissa tiloissa kirjoittavat. Minä kans.
Paitsi että minulla ei ole työtilaa. Minulla on muistitikku ja läppäri, työpöytää talossa ei ole. Olohuoneen ruokapöytä toimii tarvittaessa työtilana, mutta olenkohan käyttänyt sitä kerran kirjoitustarpeisiin. Silloinkin vain siksi, että läppärin laturi oli kiinni pistokkeessa pöydän ääressä enkä jaksanut siirtää sitä.
Suosikkikirjoituspaikkani on sohvannurkassa. Teekuppi keikkuu sohvan käsinojalla, jalat tömäytän pöydälle. Tai sitten istun sohvan kulmassa ja oikaisen siihen oikein mukavasti. Siinä istun nytkin. Olohuoneessa on isot ikkunat ja välillä on hyvä pysähtyä tuijottelemaan pihalle tai metsään.
Joskus saatan lojua sängyllä, kasa tyynyjä selän takana. Ja koirat pitävät aina seuraa, olinpa missä vaan. Joskus kuono työnnetään näppikselle ja minuun luodaan katse: 'lopeta jo, mennään ulos'. Toisessa kyljessä istuu kissa, jonka mielestä on käsittämätön valinta pitää sylissä läppäriä eikä sitä.
Taustatietoni kaivan netistä ja tallennan tikulle. Ei ole muistivihkoja eikä mitään muutakaan sälää. Kännykässä tai sähköpostissa voi olla ohimennen tallennettu ajatus.
Minulla tämä toimii. En kaipaa työpöytää enkä edes pystyisi arkityöni lisäksi enää könöttämään yhtään lisää normaalisti istuallani.

Niistä liskoista. Ovat ryhtyneet laumaeläimiksi ja tunkeneet elämääni joukolla, niin päiviin kuin öihinkin. Miksi kaikki kurja kaatuu niskaan aina yhtäaikaa?
Soisin jo huomenna löytyvän hetken Skyn parissa.