Kertomassa tarinaa vai nikkaroimassa jumalattoman pitkää ja yksityiskohtaista synopsista?
Tarina kehittyy kertoessa, tai ainakin yksityiskohdat kehittyvät. Kompastelen niihin mennen tullen. Täydennän, lisään, varsinkin punaisia merkintöjä "lisää tähän sukulaisia", siis ihan pikkuruisia seikkoja juonen kannalta :D. Ja niistä äksistä nimien paikoilla puhumattakaan...
No, mikäli tuo on jättimäinen synopsis niin onpahan yksityiskohtainen ja valmiiksi fiilistelty. Näin se kai menee, ensimmäinen kierros. Ehkä jotkut tekevät nämä mietinnät muistikirjoihin ja kirjoittavat vasta sitten. Minä sotken muistiinpanoni tekstin sekaan. Vaikka on minulla taustat-tiedostokin, siellä on lähinnä pitkä rivi niitä nimiä kaipaavia henkilöitä.
Pitäisin kunnollisen nimisession, istuisin alas ja urakoisin ainakin enimmät kasaan. Mutta en oikein kerkiä. On tähdellisempää saada tarina kerrottua, ulos mielen syövereistä, edes jollain tavalla.
Varaudun siis henkisesti siihen, että kirjoituskierroksia tulee Monta. Ehkä tuosta sillisalaatista sitten lopulta hioutuu jotain mielessäni olevaan visioon viittavaa. Tai sitten jotain ihan muuta, tarinoilla kun on tapana yllättää <3.
Jokaisella on varmasti oma tapansa. Minusta ei kannata vilkuilla liikaa aidan taa, vaan keskittyä siihen mikä toimii itselle ja etsiä uusia ratkaisuja vasta kun on ongelmia.
VastaaPoistaIsoissa tarinoissa itse kukin varmasti tarvitsee luonnostelmaa! Yksityiskohtainen luonnostelma on vähemmän noloa kuin logiikan virheet painetussa kässärissä. ;D
Ehkä olen kirjoittanut ennen suunnitelmallisemmin, olen yllättänyt itsenikin jättiluonnoksen virittelyllä :D
VastaaPoistaLuotetaan siihen, että tuon ansiosta virheet pysyvät poissa!