Nimiä, nimiä, nimiä. Ihan tarpeeksi on jo kaikkea muutakin pohdittavaa ja aina juutun vääntämään henkilöiden nimistä.
Kirotut nimet. Aina niissä on tiukasti kiinni jokin ihan epäsopiva mielikuva nimen kantajasta. Tai sitten tulee joku tuttu (ihan väärä) pärstä mieleen. Ärh.
Kuinkahan monta x:ää tekstiini jää hengailemaan, kun olen kirjoitusflowssa ohitellut turhat nimikysymykset?
Vaihtoehtona on tietysti niin omituiset nimet, ettei takuulla tule vastaan ikinä. Jeah ja uskottavuus ei kärsi :D
Tunteja. Nimishown kanssa vehdatessa menee tunteja. Vai olenko outo?
Käytin joskus nuorempana nimien valintaan hirveästi aikaa, mutta kun aloitin kirjoittaa Suomeen sijoittuvia tarinoita, ei nimishow enää työllistäkään. Yritän välttää tuttujen nimiä mahdollisimman pitkälle, usein saatan napata etunimen julkkikselta tai toisesta tarinasta.
VastaaPoistaHarvinaisempien nimien kanssa tutkin niiden yleisyyttä Väestörekisterikeskuksen sivuilta.
En ajattele, että nimet kertovat kantajastaan kauheasti. Nimen on kumminkin valinnut joku muu (lempinimet olennaisempia). Välillä nimet kertovat iän.
Olen huomannut joskus jotain ei-sopivaa nimeä käytettyäni, että sille alkaakin tekstin edetessä muodostua uusi ja erilainen mielikuva kuin aiemmin. Eli hahmo muokkaa nimeä eikä toisinpäin.
VastaaPoistaSilti saan nimivalinnoista aina hankalaa. Tuokin eri vuosikymmenille sijoittuvat nimet - pitäisi päättää ihan oikeasti mille vuosikymmenelle teksti sijoittuu, onks pakko :P.
No, eiköhän ne tekstit tuppaa jollekin aikakaudelle sijoittumaan joka tapauksessa, ihan huomaamattakin.
Suurin hankaluus on tuttujen nimet. Varmaan pakko karsia tuttujen joukkoa eli en voi kartella kaikkia nimiä, jotka olen joskus kuullut ja johon jonkin naaman yhdistän. Jos välttäisin vaan niitä lähimpiä.
Nimet ovat ihania ja kamalia! Ne on niin vaikea päättää, mutta ne ovat äärimmäisen kiinnostavia. Mutta toisaalta minusta melkein aina on joustonvaraa. Esimerkiksi nuo "väärälle" vuosikymmenelle sijoittuvat nimet, onhan niitä joillain tosielämässäkin, jos vanhemmat ovat sellaisen antaneet. (Kokemusta on.) Tosin joskus nuortenkirjassa on joskus häirinnyt, kun teineillä on ollut nimiä, jotka on olleet yleisiä viisikymmentä vuotta sitten. Kaiken voi toisaalta perustella, onhan henkilö voinut saada nimen vaikka isoäitinsä mukaan. :) Ja komppaan Vaarnaa, tosielämässähän nimi kertoo enemmän antajastaan kuin kantajassaan. Mutta proosassa näin harvemmin on (?). Itse mietin nimiä yleensä loputtomasti. Onneksi on ajattomia ja klassisiakin nimiä, niiden kanssa on vähemmän pähkäiltävää. :) Tuttujen nimiä minäkään en mielelläni käytä.
PoistaNimenomaan, ihania ja kamalia. Tuo klassikoihin turvautuminen on ehkä lopulta se mihin kaikista useimmiten päädyn. Onneksi sentään niitä on olemassa :D
Poista&%&/ ja Än itse oli sitten tuo ano tuossa.... miten niin tekniikan kanssa hankaluuksia...
PoistaNimet tosiaan usein kertovat iän, ja mahdollisesti esim. kansallisuuden. Scifi- tai fantasiamaailmoissa taas nimet syntyvät ikään kuin tyhjästä, mutta olisi hyvä olla joitakin omia periaatteita nimille siinä maailmassa (itse olen saanut tästä asiasta sekä kehuja että moitteita. Aina voisi nimienkin avulla luoda maailmaa paremmin.)
VastaaPoistaNimen valinta on tärkeää, koska kyllä nimi jotain mielikuvia aina herättää -- joskin kirjoittajassa ja lukijassa voi aina syntyä erilainen mielikuva... Mutta kun suunnittelee jotain tarinaa, nimen keksiminen tuntuu tärkeältä askeleelta hahmon kehittämisessä. Itse en osaisi alkaa kirjoittaa tekstiä, jos päähenkilöiden nimet eivät olisi varmasti selvillä. Mutta on varmaan tosiaan hyvä, jos pystyy toimimaan joustavasti ja vaikkapa muuttamaan nimeä kesken kaiken, jos hahmo sitä vaatii!
Päähenkilöllä pitää olla nimi. Ehkä jonkun pienen pätkän voin kirjoitella ilman sitä. Mutta muut henkilöt ohitan sujuvasti x:llä. Voisinpa aina nimien paikalle jättää vain x tai a tai b tai c... ;)
VastaaPoista