Olen olemassa

Aika on taas karannut käsistä. Kirjoittanut olen, heinäkuussa ja vielä elokuussa. Mutta syksy on ollut ihan täynnä muita asioita. Olemme muuttaneet eikä se vain käy hetkessä. Uusi kotikin vaatii vielä yhtä sun toista, mutta nyt alan taas kaivaa esiin kirjoitusaikaa. Edes vähän.

Sitä odotellessa olen ehtinyt miettiä kirjoittamistani. Sitä missä vaiheessa Juhla on nyt, koska se on siinä kaikista vaikeimmassa. Tarina on pitkällä ja tiedän hyvin miten se etenee. Se mihin kompastelen, on yksityiskohdat. Kaikki ne kymmenet kysymykset, toisistaan riippuvat ja toisiinsa vaikuttavat pienet asiat, jotka pitäisi miettiä ihan kaikki loppuun asti ennen kuin voi jatkaa. Tai siltä se tuntuu. Kumpi sitten on oikeasti parempi, miettiä kokonaisuus kuntoon ennen kuin jatkaa vai raakakirjoittaa koko stoori ja fiksailla sitten enemmän jälkikäteen?

Kymmenen kysymystä

Puoliväli tosiaan saavutettu, aika siistiä ja editoitua tekstiä. Nyt raakakirjoitan eteenpäin. Tämän viikon olen vielä lomalla ja olen kyllä parhaani mukaan viikon pyhittänyt kirjoittamiselle. Nelijalkainen perheenjäsen tosin kaipaa vähän ylimääräistä huomiota, koska ei ole ihan kunnossa. Ja kaikenlaisia houkutuksia aina on, tiedättehän, niitä juttuja joita ei ehdi koskaan muulloin kuin lomalla. Suljen nyt korvani ja silmäni niiltä ja nautin sadepäivistä, kynttilöistä ja kirjoittamisesta. 

Otsikko viittaa punaisiin merkintöihin pitkin tekstiä: miten henkilö a kulkee paikasta toiseen? Entä b? Mikä on tämän henkilön siskon nimi? Entä kutsutaanko äitiä x:n äidiksi vai etunimellä? Mikä äidin nimi on? Kuinka vanha tämä henkilö on? Tapasivatko nämä jo lapsuudessa vai vasta aikuisena? Jne. Avoimia, tarkentavia kysymyksiä on vielä pitkin matkaa. Ja lisää tulee tekstin edetessä.

Editointia

Juhla puolessavälissä, editointi ei ihan vielä niin pitkällä. Pääasiassa ei mitään ihmeellistä, ihan vaan tekstin muokkaamista paremmaksi sekä hiukan enemmän kaipaa oikeaa ääntä. Mutta kaikki löytyy ja etenee pala kerrallaan. Aina välillä tarkistan juonta vähän tarkemmaksi joltain osin, toisinaan pitää tarkistaa alusta alkaen, että jokin tietty juttu kulkee mukana oikealla tavalla. Yksi isompi kysymys pitää vielä ratkaista, lähinnä koska vaikuttaisi tätä tekelettä seuraavassa osassa! Hahhah, hullulta tuntuu moista miettiä, kun yrittää vain saada tämän tekstin valmiiksi. Mutta eipä siitä haittaakaan ole jos tuokin yksityiskohta on mietittynä. 

Suurin huoli on, että jää kovin heppoiseksi. Ohueksi niin muodoltaan kuin sisällöltään.

Liikaa valoa

 Nyt se iski, koko kevään ystävällisesti pois pysytellyt kevätväsymys. Tarvittiin vain vähän työstressiä ja äkkiä heräilen kello puoli viisi ja kärsin valosta, joka vie unen. Hyvin edennyt Juhla hiukan kompastelee, saan kyllä tarinaa etenemään raakatekstinä, mutta editointi ei pää pöpperössä onnistu. Tuntuu vähän tyhmältä suoltaa huonoa tekstiä ja siihen jääkin helposti kasa pieniä virheitä. Äkkiä sitä huomaa, että koko teksti on liian sekava ja työläs. Toisaalta taas, parempi on saada edes jotain aikaan. 

Loma on vielä edessä ja aikaakin pitäisi olla. Ehkä nyt kannattaisi hetki levätä - mutta en taida uskaltaa siinä pelossa, että työ jää taas kesken. Jos kuitenkin on vaan parempi avata tiedosto niin usein kuin voi, nakuttaa edes pikkuhetki, sana sinne, lause tuonne. Tai sitä tajunnanvirtaa eteenpäin. Kunhan vain pidän Juhlasta kiinni.

Ei uutta auringon alla

Hassua kuinka Juhla otti paikkansa puolihuolimattomasti ja etenee melko kevyesti. Onhan se kevyt tekstikin, mutta jossain aivokuoren alla se on muhinut omia aikojaan ennen kuin päätti ilmestyä näppikselle. Teksti alkaa olla puolessa välissä, suht siistiksi editoituna. Sitähän ei tiedä mitä siitä jää ja mitä poistuu seuraavilla kirjoituskierroksilla, mutta onhan se mukavaa, että on selkeä lähtökohta mistä lähteä muokkaamaan.

Loppuosa on tietenkin se kompastuskiveni. Istumalihaksia tarvitaan, sinnikästä naputtelua eikä haihatteluja muualle. Tällä hetkellä ei tosin muuta ole mielenperukoilla pyörinytkään. Jospa nyt onnistuisin olemaan sen verran nopea tuottamaan tekstiä, ettei teksti ehdi kuolla matkalla kuten ww:lle vähän kävi. Vaikken sitä vieläkään ole kokonaan hylännyt, siitä voi rakentua aikanaan jotain muuta.

Takaisin töihin.

Juonittelua

Maaliskuussa oli flunssaa pitkän kaavan mukaan, vasta nyt pääsiäisenpyhinä huomasi kuinka väsähtäneeksi se vetikään. Piti huilata. Mutta jotain sain sentään aikaan eli nyt on juoni punottu. Tauko ja lepo teki siinä mielessä hyvää, alitajunta toimi omia aikojaan ja kuvio oli helppo naputella kasaan. Jopa sivujuonteineen. Toisaalta, Juhla on aika simppeli tekele. Oli jo aikakin käydä tarina kunnolla tiheällä kammalla läpi.

Nyt pitää jo kirjoitettua vähän muokkailla ja sitten vain jatketaan eteenpäin.

Punaisia merkintöjä

 Vaikeat valinnat tehty. Pakko myöntää, että enimmäkseen ihan intuitiolla. Ratkaisu nyt vain tuntui parhaalta. 

Nyt olen kehitellyt yhtä juonen osaa vähän tarkemmaksi tekstin alkuosassa niin on sitten helpompi jatkaa eteenpäin, kun tietää senkin suunnan ja rakentumisen matkan varrella. Samalla on tullut mieleen yhtä ja toista, pikkuhuomioita, jotka pitää ujuttaa tekstin sekaan. Ideoita pulpahtelee ja lisäilen niitä tekstin joukkoon punaisella. Moni niistä nivoo tarinaa yhteen alusta loppuun. Värikästä on.