Nyt se iski, koko kevään ystävällisesti pois pysytellyt kevätväsymys. Tarvittiin vain vähän työstressiä ja äkkiä heräilen kello puoli viisi ja kärsin valosta, joka vie unen. Hyvin edennyt Juhla hiukan kompastelee, saan kyllä tarinaa etenemään raakatekstinä, mutta editointi ei pää pöpperössä onnistu. Tuntuu vähän tyhmältä suoltaa huonoa tekstiä ja siihen jääkin helposti kasa pieniä virheitä. Äkkiä sitä huomaa, että koko teksti on liian sekava ja työläs. Toisaalta taas, parempi on saada edes jotain aikaan.
Loma on vielä edessä ja aikaakin pitäisi olla. Ehkä nyt kannattaisi hetki levätä - mutta en taida uskaltaa siinä pelossa, että työ jää taas kesken. Jos kuitenkin on vaan parempi avata tiedosto niin usein kuin voi, nakuttaa edes pikkuhetki, sana sinne, lause tuonne. Tai sitä tajunnanvirtaa eteenpäin. Kunhan vain pidän Juhlasta kiinni.
Tuntuu, että tuo on jatkuvasti takaraivossa nakuttava harmitus täälläkin - "tuntuu vähän tyhmältä suoltaa huonoa tekstiä." Mutta aina, kun tulee lannistunut olo, että viitsiikö näin surkeaa tekelettä edes yrittää sitten editoida, muistutan itseäni siitä, että moni ihminen ei saa sitä ensimmäistäkään versiota valmiiksi, joten raakatekstivaihehan se taitaa vaikein vaihe lopulta useimmille olla. Sinnillä siis tuulta päin.
VastaaPoistaTsemppiä Juhlan työstämiseen, toivottavasti sait vähän levättyäkin välissä!
Myöhästynyt kevätväsy on aika ankara, mutta uskottava se on, sinnillä vaikka sitä huonoakin, kaikki on kuitenkin eteenpäin. Juhla on ollut ihanan helppo tähän asti, ensin raakateksti, sitten editointi, mukavaa ja siistiä. Kai se olisikin ollut liikaa toivottu, että koko teksti etenee niin helposti, hah! Kiitos tsempeistä Satu, avaan sittenkin tiedoston tänäänkin vaikka vähän jo meinasin luovuttaa.
PoistaÄn