Kyllä minä yritän

Yritän niin pirusti löytää aikaa kirjoittaa.
Eilen avasin tiedoston. Sitten tuli jotain. Jotain niin ärsyttävää, etten voinut muuta kuin sulkea koko koneen. Tänään huomasin, että kaikki työt onkin jo tehty ja on aikaa. Avasin tiedoston, silmäilin missä kohtaa olinkaan. Sitten tuli jotain. Jotain, joka typistikin ajan olemattomiin. Kirjoitin hätäisesti vartin. Vartin! Arvatkaa millaista tekstiä saa aikaan tuollaisessa hetkessä. Ei kehuttavaa, voin kertoa.
Nyt sitten silmäilenkin laskupinoa ja odotan lisää häiriötekijöitä.

Ihan varmasti maailmankaikkeudella on jotain minun kirjoittamistani vastaan.
Haluan kaivautua poteroon. Yksin. Koneen ja muistitikun kanssa. Kiitos.

Pikkuruista edistystä

Editoidessa tulee päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa.
Ensinnäkin
-kunpa en olisi niin tumpelo ja osaisin asentaa scrivenerin tai jonkun ja jopa käyttää sitä. Tai jaksaisin edes perehtyä asiaan. Raakatekstin kirjoittaminen wordiin vielä meni, mutta tässä kohtaa alan kaipaamaan parempia työkaluja. Tai ehkä vain puran tekstin erillisiin tiedostoihin.
Toiseksi
-IHANAA nähdä kuinka tarina selkeytyy, kohtaukset asettuvat paikoilleen, sulautuvat toisiinsa jouhevasti...siis tähänastisen editoinnin perusteella, onhan tässä jo ensimmäisen osan alku ruodittu :D

Mutta pääasia: edistystä, edes pikkuruista!

Hei

Olen Än ja olen kirjoitusaddikti.
Taukoilu on sen mukaista. Joten ei siitä sen enempää.

Koko tämän ajan päässäni pyöri kesken jäänyt kohtaus. Se on nyt kirjoitettu.
Voin taas hengittää.

Tauko

Näköjään, ilmeisesti, nyt pidetään pientä -toivottavasti luovaa- taukoa.

Resepti

Aika päivittää Resepti:

-raakakirjoita tarina loppuun
-käy läpi rakenne kohtauksittain
-kirjoita (lähes) kaikki uusiksi. Eiku: kirjoita kaikki uusiksi eli editoi juonen yksityiskohdat
Ja sen jälkeen:
 -kirjoita kaikki uusiksi eli lausetason (ja tyylin ja tunnelman ja ja ja...) editointi
Lisäksi:
-taistele ensimmäiset ja viimeiset lauseet millilleen
Ja vielä ainakin: 
-'valmis' teksti hautumaan
-lue läpi
-kirjoita uusiksi

Tuossa tuskin on vielä kaikki. Mutta tänään planeetat osuivat kohdilleen ja sain pari tuntia aikaa tehdä työtä ja tein sitä <3

Maagiset ensimmäiset lauseet

Vihdoin. Sellainen parituntinen tekstin parissa. On tätä odotettu!

Ja mihin minä aikani sitten käytän? Viiden ensimmäisen lauseen hinkkaamiseeen ees taas. Muutan yhden lauseen sanamuodot. Palautan takaisin. Vaihdan toisen lauseen kokonaan. Palautan takaisin. Vaihdan yhden sanan. Palautan takaisin. Ja tätä rallia voikin sitten jatkaa loputtomiin :D
Eikä ole edes ensimmäinen kerta, kun jumitun niihin. Mutta kun. Ne ovat niin tärkeät sanat, ne jos mitkä pitää saada tismalleen kohdalleen.

Pitäisi jättää ne ihan viimeiseksi. Pitäisi ja pitäisi.

Kova maailma

Puoli viikkoa takana. Tätä ensimmäistä arkiviikoa. Silmät lupsuvat puoliummessa, kello vähän vaille kahdeksan illalla. Näin rankkaako tämä olikin?
Viime viikolla puolitoista päivää oli pyhitetty kirjoittamiselle. Olin kipeä. Suututti niin, että itketti.
Koko kesän kirjoitussaldo on mitätön. Taas suututtaa niin, että itkettää.
Pitääkö tämän tosiaan olla näin vaikeaa?
Tänään avasin tiedoston, mutta kun silmät eivät pysy auki. Aivot kyllä sanoivat mitä pitäisi tekstille tehdä, mutta kun luovuus meni jo nukkumaan.

Syksyn tulo sentään vähän lohduttaa. Ja virkistää. Ja väsyttää. Kaikkea yhtä aikaa.

Umpisolmu. Päänsisäinen. Menen suihkuun, otan kupin teetä ja etsin kissan kainaloon. Saanpahan jotain pehmeää itseni ja kovan maailman väliin.