Rimakauhu

Siellä sitä nyt on, uutta suunnitelmaa tekstin seassa. Ja töihin pitäisi käydä.
Huh, ihan vapisuttaa urakan edellä, olemassa olevaa tekstiä tuntuu vaikealta ryhtyä ruotimaan. Tiedän toki pääseväni käyntiin, kun vain aloitan ja uppoudun. Mutta vaatinee pientä verryttelyä ja kompastelua päästä alkuun.
Sen näen nyt heti, että osa kaksi vaatii lihaa luiden päälle. Pää kumisee tyhjyyttään, mitä minä sinne keksin... Vaan tuleehan se sieltä, kun vain pistän mietintämyssyn päähän, kun vain kirjoitan, kun vain lähden sinne tästä maailmasta.

Mutta nyt on rimakauhu. Juon teetä ja syön mansikoita. Mietin. Luen. Kerään rohkeutta.