Siellä sitä nyt on, uutta suunnitelmaa tekstin seassa. Ja töihin pitäisi käydä.
Huh, ihan vapisuttaa urakan edellä, olemassa olevaa tekstiä tuntuu vaikealta ryhtyä ruotimaan. Tiedän toki pääseväni käyntiin, kun vain aloitan ja uppoudun. Mutta vaatinee pientä verryttelyä ja kompastelua päästä alkuun.
Sen näen nyt heti, että osa kaksi vaatii lihaa luiden päälle. Pää kumisee tyhjyyttään, mitä minä sinne keksin... Vaan tuleehan se sieltä, kun vain pistän mietintämyssyn päähän, kun vain kirjoitan, kun vain lähden sinne tästä maailmasta.
Mutta nyt on rimakauhu. Juon teetä ja syön mansikoita. Mietin. Luen. Kerään rohkeutta.
Mansikat ja tee toimivat. :) Onnea edistymisestä! Älä anna rimakauhulle valtaa. :)
VastaaPoistaKiitoksia. Pientä yrittelyä aloittaa editointi...eli ensimmäisen kappaleen hiomista yhä uudestaan ja uudestaanja uudestaan :D
PoistaÄn
Olen huomannut, ettei lineaarisesti editoiminen ole aina helpointa. Ehkä kannattaa aloittaa niistä muutoksista, jotka ovat itselle helpompia tai ärsyttävät eniten? Ne imaisevat usein nopeasti työn touhuun! ;)
VastaaPoistaMinulla on ärsyttävän järjestelmällinen mieli: en saa ratkottua niitä myöhempiä ongelmakohtia jos ei ole edelläoleva teksti hiottu riittävän tarkaksi...menen vain ihan sekaisin jos jonkun yksityiskohdan muutan myöhempään tekstiin niin ettei se sovikaan alun tekstiin ja alkua pitääkin ruveta rukaamaan sitten lopun mukaan... noh, luultavasti tämä on vain harjaantumisen puutetta ja poistuisi kokeilemalla uutta tapaa tehdä töitä *potkiskelee itseään vähän irti kaavoistaan* :D
PoistaÄn