Kello näytti tuota, puoli yhdeksää illalla, kun viimein pääsin siihen pisteeseen, että olisin voinut avata Ww:n. En ole avannut, vielä(kään). Alkoi niin kovasti unettamaan zzzzzz...
Viikko sitten haaveilin tästä vapaasta viikonlopusta. Höh ja pöh. Aina tunkee ovista ja ikkunoista ylimääräistä urakkaa. Tällä kertaa raivaustöitä nurkissa, kesken jäivät vielä pahemman kerran.
Miltä näyttää huominen? Niin täydeltä ettei vuorokaudessa taas tunnit riitä kaikkeen muuhunkaan, saati kirjoittamiseen.
Mutta ei vajota epätoivoon. ENSI viikko on perusviikko (paitsi ne raivaustyöt) ja ENSI viikonloppuna näyttäisi sunnuntai ihan kirjoituspäivältä. Vaikka sen nyt ainakin tiedän, että jos etukäteen hehkuttaa niin pieleen menee. Niin että ei hehkuteta. Katellaan vaan ihan rauhassa, jos vaikka kävisi tuuri.
Sitä paitsi, avaan nyt kuitenkin sen tiedon NYT. Koska haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti