Hyvät unet viime aikoina, riittävät, laadukkaat. Sen huomaa kaikessa.
Tänään oli aikaa. Tuuletin työt pois aivoista ulkoilemalla, huilasin hetken ruuan -näkkileipää ja teetä- päälle. Kirjoitin ja löysin hauskan äänensävyn tekstiin, se on vähän kujeileva. Viipyileväkin on jotenkin läsnä, ehkä se vain kaipasi tuota pientä väriläiskää.
Sitten tuli iso tytär ja muuttolaatikot ja äidin ihme. Että kohta joku täältä on omillaan. Ainakin noin enimmäkseen.
Kaunis keskiviikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti