Hässäkän jälkeen tasaisempaa arkea. Kun katson vuotta eteenpäin, näen sen verran ylimääräistä sählinkiä, että tiedän tämän vuoden etenevän kuten viime vuodenkin. Kirjoitusaikaa ei tule olemaan liikoja. Mutta otetaan sitä sieltä mistä saadaan.
Kirjoittaminen on prioriteeteissani korkealla. Menee kevyesti ohi kaappien siivoamisen tai lattian luuttuamisen. Pyykit ja ruuat on pakko hoitaa (alinta rimaa hipoen), niin ja työ (se on kyllä tehtävä kunnolla, onneksi voin kuitenkin suorittavan tason työt jättää taakseni kun työpaikan oven suljen). Sitten on nämä merkkipäivät plus kaikki muu hoidettava asia, joita vain tulvii ovista ja ikkunoista. Liikunnasta huolehtivat nelijalkaiset, taivaan kiitos, muuten olisin jo rampa. Nelijalkaiset vaativat tietenkin muutenkin oman huomionsa. Ja lomapäiväni vähenivät lomarahavapaiden muodossa, en siis saa niitä enää tänävuonna.
Jaaritteluni pointti lie jonkinlainen tsemppaus. Kaiken tuon muun väliin saa sovitettua jotain pientä naputtelua, pientä edistystä. Mistä puheen ollen nautin kovasti osa Ykkösen editoinnista. Harmittaa hiukan, että osa Kaksi on niin raakile. Haluaisin oikeastaan tehdä siitä valmiimpaa, mutta kun en kykene ennen kuin näen kunnolla mihin osa Yksi johtaa. Koska on vieläkin auki miten nuo kaksi osaa sopivat toisiinsa rakenteellisesti.
Tämä vuosi näin. Seuraava vuosi voisi teoriassa olla vähemmän ruuhkainen. Tai sitä seuraava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti