Kas, sadas postaus. Sen kunniaksi murusia tekstistä. Murusia, joista ei voi vielä tietää jäävätkö ne lopulliseen versioon vai eivät, elävätkö ja muuttuvatko ne vai eivät. Satunaisen epämääräisen sekavassa järjestyksessä:
Sitä hän ei tiennyt, että pennun laskiessa tassunsa kotimme lattiaan, oli suhteemme loppu sinetöity. Vaikka meni vielä kaksi pitkää vuotta ennen kuin ymmärsin suhteemme tulleen katkeraan loppuunsa.
&
Sydämeni löi tavallista lujemmin.
&
Aaro oli hauskaa seuraa ja varsin riuska kaveri. Eikä hullumman näköinen, totesin ja lankesin huolettomana juhannusyön romanssiin.
(jälleen tekniikan riemuvoitto Ännästä, en vain saa tekstimurusista samanlaisia, en millään)
Olipa kiva lukea noita pätkiä ja saada edes pieni kurkistus Skyhyn.
VastaaPoistaOlipa ne hassun, ja hölmönkin, näköisiä irroitettuna kokonaisuudesta :P
PoistaOmiaan herättämään kirjoittajassa Se on huono-kauhua :D
Än
Jännää :)! ja rohkeaa sinulta :)!
VastaaPoistaKaameeta, ei ehkä ois pitänyt :D
PoistaÄn
Jännittävää! Olet puhunut käsiksestä niin kauan ja silti minulla ei oikein ole mitään mielikuvaa siitä millainen käsis on työn alla. Joten on todella hauskaa lukea murusia ja maistella kirjoittajanääntäsi. Se on todella kodikas ja lämpöinen, vähän kuin mökin takkatulen rapina (keksin aina outoja mielikuvia muiden kirjoittajaäänistä XD).
VastaaPoistaHauskaa kuulla mielikuvasi :) Minä muuten olenkin kaikista onnellisimmillani kun olen kotona, kirjoitan ja takkatuli rapisee <3
PoistaEi ehkä ihme, että fiilis valuu tekstiinkin.
Muruset eivät tieteysti kerro kaikkea. On myös säpinää ;)
Än