Rakennemietteitä

On alku. Osa yksi. Siinä ei ole mitään epäselvää.
On koiranelämän mittainen tarina. Siis tarina, joka kerrotaan, ajoittuu sellaiselle ajanjaksolle jonka koira elää. Vaikka tavallaan kerrotaankin henkilön koko elämäntarina, aikuiselämästä.
Sitten on jonkinlainen loppukohtaus. Tai periaatteessa kaksi. Mahtaako toimia?
Ja sitten on aukko siellä välillä. Siis Osa yksi/alku, siihen perään Osasta kaksi alku ja loppu, mutta siihen väliin jää tyhjää. Pitäisiköhän se täyttää?
Sitten olisi Osat yksi ja kaksi, jotka kestävät kutakuinkin sen verran kuin koira elää ja murheeksi jäisi vain ne kaksi loppukohtausta. Pelkään pahoin, että joudun vielä kohtaamaan vaikeuksia: kill your darlings.

Siitä on aikaa, kun olen lukenut kirjan, joka pitää sisällään henkilön koko elämän. Ei ole vertailukohtaa eikä muistikuvia miten elämäntarinat on rakennettu.

Tilannekatsaus

Katse kääntyy näin vuoden alussa taaksepäin, pohdituttaa miten se niinkuin omasta mielestä meni, viime vuosi.
Alkuvuosi oli parempaa kirjoitusaikaa ja sain kuin sainkin raavittua koko tekstin rungon kasaan.
Ja loppuvuosi sitten olikin huonompaa kirjoitusaikaa enkä ole kovin suuria saanut aikaan. Osa kakkosta olen miettinyt ja juonellisesti rukannut, lihottanut. Mutta en vielä loppuun asti. Sen jälkeenhän odottaa vielä varsinainen editointi, tällä kierroksella yritän vain saada palaset oikeille paikoilleen.

Joulukuussa keskityin jouluun. Mielen perukoilla oli pieniä ajatuksia luovuttamisesta. Kun ei vain jaksa repiä itseään niin moneen suuntaan. Elämä on teiniperheessäkin vielä aika täyttä. Täynnä pyykkiä, ruuanlaittoa, aikatauluja aikataulujen perään.
Lisäksi työ vie aikaa ja energiaa. On remontteja. On stressiä. Olen muuten maailman huonoin kestämään stressiä.

Loma on tehnyt tehtävänsä. Kirja, teekuppi, takkatuli. Kissa. Suklaa, suklaa, suklaa. Ja vihdoinkin lumi ja ulkoilu. Joululomalla tuntee aina syyllisyyttä laiskottelusta, koska olisi niin hyvää aikaa tehdä kaikkea mitä ei ole ehtinyt vuoden aikana tehdä. Mutta aina se vain menee siihen, sohvannurkkaan jumiutuneena ja täydellisenä nollaamisena. Ei pitäisi syyllistellä, koska se on juuri sitä mitä minä tarvitsen vuoden päätteeksi.
Nyt on akut ladattu, tiedosto avattu jälleen ja edistys jatkuu, hitaasti, hitaasti, hitaasti. Varmaksi en edistystä sano sillä nyt jo siintää edessä kaikenlaista ylimääräistä...kuten merkkipäiviä joita etenkin nuorison elämä on täynnä, joka vuodelle jotain. Ne, niin merkittäviä kuin ovatkin myös äidille, salaa syövät isoja paloja arjesta pois. Niitä kirjoitushetkiä.

Mutta luovutusajatukset häipyivät pois. Kun mietin mikä on minulle tärkeää tänä uutena vuonna, mieleen nousi kaksi asiaa. Kirjoittaminen ja ulkoilu. Niistä toivon, että tämä vuosi on tehty.

Joulurauhaa

Käsittämätöntä vauhtia aika kiitää... vielä pari päivää ja sitten on aika pysähtyä ja nauttia hiljaisuudesta, antaa pään tyhjentyä äänistä, joita siellä kaikuu vaikka on kirjoituslomailtu jo ihan liikaa tänä syksynä.

Iloa ja rauhaa kaikille!

Edistystä ilman kirjoitusta

Olen virallisesti joulutauolla. Koska olen jouluhullu. Lahjat on hankittu, piparit leivottu, siivoan kaappeja ja siihen malliin. Siksi en juuri nyt kirjoita.
Mutta Osa kaksi hyötyy suuresti tästä tauosta. Huomaan nyt kuinka vähälle suunnittelulle se on jäänyt. Siitä on ollut selvillä oikeastaan vain karkea runko ja sehän ei riitä. Nyt tarina saa syvyyttä, kun hinkkaan hammasharjalla perimmäisiä nurkkia (no ei sentään, en minäkään ihan niin hullu ole) ja samalla aivot askartelevat milloin missäkin kohtauksessa. Saan oivalluksia, miten, miksi, kuka, koska. Nuo niin tärkeät syy-seuraus-olosuhteet, jotka eivät kaikki ehkä koskaan näy tekstissä, mutta kuuluvat jostain sieltä alta, rivien välistä. Miten kukakin ne sitten tulkitsee.
Jos nyt sitten joskus käy niin että Sky on valmis, saa kustantajan ja jopa lukijan. Tai kaksi. Jotka sitten jotain tulkitsisivat.

Ihanaa joulunodotusta kaikille...

Liebster award

Kiitoksia E.K Kahvia ja kirjaimia-blogista!

Haaste ja sen säännöt:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Laitan haasteen eteenpäin vain yhteen blogiin, koska se on varmaan kiertänyt useimmat muut. Eli ole hyvä, Juonija
Kysymykset sinulle:
1. Oletko kirjoittanut "aina"?
2. Kuinka paljon (ajallisesti) kirjoitat viikossa?
3. Luetko paljon?
4. Luetko kirjoittamaasi genreä vai laajemmin?
5. Millaisessa ympäristössä kirjoitat?
6. Millä ohjelmalla kirjoitat?
7. Tuoko joulusi (kirjoitus)rauhaa vai hässäkkää?
8. Pidätkö talvesta?
9. Mainitse kolme asiaa, jotka inspiroivat sinua.
10. Mitä katsot televisiosta?

Yhden kysymyksen lintsaan, koska olen hiukan kiireinen.
Siispä kiireiset vastaukset E.K:n kysymyksiin:

1. Mitä luet parhaillaan?
Tunnustus: en mitään. En ehdi. Lukemiseni keskittyy nykyään lomille.

2. Kahvia vai teetä?
Teetä, pannukaupalla. Kahvia en juo ollenkaan.
Parasta teetä on Earl Grey, musta tee siis. Tai kirsikalla maustettu musta tee.

3. Kuinka kauan olet työstänyt nykyistä tekstiäsi?
Pitänee luntata arkistosta... Erityisellä aktiivisuudella syyskuusta 2013 alkaen, stoorihan on hautunut jo kymmenen vuotta.

4. Mistä voisit luopua saadaksesi enemmän aikaa kirjoittamiselle? Vai onko vapaa-aikasi karsittu jo minimiin?
Lukemisesta jo luovuinkin. Työstä luopuisin mielelläni :) Vapaa-ajasta on karsittu lähes kaikki, yhteen yhdistyksen hommaan menin lupautumaan kiltteyttäni, siitä luopuisin mielelläni.

5. Tummaa vai vaaleaa suklaata?
Kaikki käy. Sokeri on syntini.

6. Harrastatko jotain mikä ei liity mitenkään kirjoittamiseen tai lukemiseen?

Juu. Harrastuksillani on neljä jalkaa ja häntä. Vie aikaa kirjoilta ihan perusarjen hoitoina ja myös muuten...ei siitä sen enempää, liittyvät mokomat myös tekstiini :) Ammennan siis harrastuksestani myös kirjoituksenaiheita.

7. Milloin olet luovimmillasi?
En kirjoita illalla enkä yöllä. Olen päiväeläin. Luovuutta voi kyllä esiintyä mihin kellonaikaan vain, silloin naputtelen ideoita kännykän muistiin. Eli: ollessani yksin. Kai. Tai sitten ei. Milloin vain.
Vastaus kysymykseen: en tiedä :D

8. Viimeisin elokuva jonka katsoit teatterissa?
Krömh...minähän vuonna se Saapasjalkakissa-elokuva pyörikään... En käy leffateatterissa, en oikein pidä isosta screenistä ja möykästä.

9. Odotatko mitään erityistä ensi vuodelta?
Sanonko? Valmista tekstiä? En sano. MrMurphy on kuitenkin kuulolla.
Mitään en odota, yllätyn iloisesti vain.

10. Oletko unelma-ammatissasi?
En todellakaan. Onneksi se on kuitenkin ihan siedettävän kiva ammatti.

11. Kasvis vai liharuokaa? 
Enimmäkseen liha. Olen vähän ruokavammainen, nirso. Kalaa syön aika paljon ja juustoilla on usein tapana korvata liha.

Ihan nopsasti vain

Kokeilen muuttaa blogin ulkoasua. Joopa, nopsasti. No, tuo nyt on mikä on, palaan asiaan tai sitten en.

Olen ollut erittäin ahkera, bornoutin partaalla suoraan sanoen. Siinä ne vaihtoehdot sitten onkin, joko ei lainkaan tai sitten bornoutiin asti.
Ensimmäinen editointikierros puolessavälissä, juonellista editointia siis. Himoitsen päästä käsiksi tunnelmointiin ja lausetason viilaukseen (tosin mahdanko siinä kohtaa päästä ikinä ensimmäisiä lauseita pidemmälle, kun kärsin niiden kanssa Viilaa loputtomiin-kompleksista). Siihen on nyt vielä matkaa kuitenkin. Pitää ensin tutkia mitä on tullut kirjoitettua tekstin loppupuoliskolle.
Toivon, että siellä on tyhjää. Teksti kaipaa lisää liuskoja ankarasti ja olen jo pienessä paniikissa, etten saakaan siitä tarpeeksi pitkää. Siis miksi, oi miksi, ongelma on tämä eikä päinvastainen? Aivan hirveää tuskaa yrittää väkisin kehittää sekaan jotain, joka ei omasta mielestä sinne kuulu. Tiedän kyllä, että olen loppuosan kirjoittanut oikaisten, joten sieltä ehkä löytyy sitä täytteen tarvetta. Tai sitten se tulee vasta sen lausetason/tunnelmoinnin myötä. Nytkin alkuosassa on juonellisten korjausten yhteydessä vielä oiottu. I hope...........

Ps. Asiaan palattu ja tässä lopputulos. En koskaan saa viilattua tästä mieleistäni, aina on hukassa jonkin tekstin muokkaus (siis argh, turkoosit Än kirjaimiajasanoja tekstien alareunassa).

Hyvä sunnuntai

Hahah, sitten kun kaikki menee tarpeeksi myttyyn (viikonloppusuunnitelmat) ja hommat jää joka tapauksessa tekemäti, voi ihan yhtä hyvin kirjoittaa.
Vajaa neljä tuntia tänään, vau :)
Lihottamista tuo nyt lähinnä on. Tässä ensimmäisessä osassa vielä suht helppoa, parit kohtaukset kirjoitettu uudelleen, paljon pientä tarkennusta, yksi iso kohtaus lisätty (melkein valmis). Kakkososassa on paljon enemmän tätä työtä, se kun on vähän hutaistu. Ja laihakin koko käsikirjoitus (iik, ensimmäisen kerran käytetty tätä sanaa!) on, tarvitaan vielä paljon kirjaimia ja sanoja.
Hinku olisi uppoutua hiomaan lauseita, keskittyä tunnelmointiin. Mutta ei vielä saa, ei ei.
Luulen muutenkin, että rakennetta pitää vielä tarkistaa, tarinan sujuvuutta ja järjellisyyttä. Vai jääköhän se viimeiseen vaiheeseen? Johonkin niistä hauduta-lue läpi-kirjoita uudestaan-kierroksille?
Kun nyt malttamaton mieleni paahtaisi ensin läpi tämän vaiheen.