Antikevätihminen on tänä vuonna päässyt vähemmällä väsymyksellä, koska introvertti-ihminen on saanut nauttia koronakevään positiivista puolista eli etätöistä. Tykkää pää ja tykkää kroppa, kun on saanut olla pois avokonttorista.
Onhan tässä vielä aikaa ryytyä, mutta juuri nyt on aika mukavaa. Kirjoitus etenee, yhä pienen pienin askelin, mutta etenee. Vielä en voi väittää olevani edes puolessavälissä, mutta ainakin jo yli ensimmäisen neljänneksen.
Kieltämättä ikuisuuden kestävästä projektista kaipaa välillä vaihtelua ja tekee mieli tehdä jotain muuta. Epämääräisiä alkuja on kertynyt roppakaupalla. Onneksi, joka kerta ww- tiedoston avatessa, tarina vie mennessään. Vaikka tämä kestää ja kestää, nautin siitä yhä.
Ja koska kevät ei ole vielä täysin nujertanut minua, on kerrankin hauska odottaa kesää ja kaikkea mitä se tuo tullessaan.
Kohta on omenien aika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti