Loma. Tuo Ei koskaan odotukset täyttävä-ihmeellisyys. No, tiesinhän minä sen, että loma vie aina mennessään. Pitää tehdä asioita, joita muulloin ei ehdi eikä pysty, kirjoitus jää jalkoihin.
Mutta onneksi neljästä viikosta jää myös hieman aikaa ryhdistäytyneempään arkeen kotosalla. Siispä tiedosto, Ww, on vihdoin luotu! Hurraa! Aaltoja!
Niin, ei siellä vielä ole tekstiä yhtään... mutta ei hätää, kyllä se siitä lähtee. Sanoo ihminen, jolla vielä on sitä lomaa edessä :)
Alitajunta on työskennellyt, Tallinnan katuja kävellessä, mökkimaisemissa sielun levätessä, kissanristiäisissä jos toisissakin ihmisiä seuraillessa. Tarvitsen vain ympärilleni tilaa uppoutua ja kirjoittaa.
Meillä kesä on perheaikaa. Kohta taas palaamme syksyn arkeen ja se tuo mukanaan enemmän aikaa olla yksin. Kaikessa on puolensa ja puolensa, syksy sisältää tietenkin myös töitä, muita harrastuksia ja jopa hieman opiskelua, joten voimien mukaan. Mutta Ww:lle elintärkeää yksinoloa on edessä.
Olen luottavainen, uskon olevani vapautunut tämän tauon aikana turhista yksityiskohtiin takertumisesta ja saavani tekstiä aikaan - kunhan nyt pääsen alkuun. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä ensi viikolla... pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti