Paitsi silloin kun yritän kirjoittaa.
Käsittämätöntä.
Sain Ww:hen ensimmäiset rivit aikaiseksi. Mutta keskittymistäni todella häirittiin, joudun ehkä poistamaan koko jutun ja ottaa uusiksi aloituksen, kun vaan saan siirrettyä itseni johonkin Timbuktuun tästä hullujenhuoneesta. Ja unohdettua kännykän kotiin.
No, lomalaisen ilta on vielä nuori. Jospa saunan jälkeen... kaadun petiin ja siirrän jälleen aloituksen suosiolla huomisaamulle. Taas. Story of my life...
Tarvitsen tuohon alkuun kunnon spurtin. Se helpottuu kyllä, mutta tässä alussa pitää saada rauha siirtyä toiseen todellisuuteen.
Ja muuten: Adjektiiveista. Minä sitten rakastan niitä. Ja käytän niitä, paljon. Yhtäkään asiaa ei voi kuvailla vain yhdellä adjektiivilla, mahdotonta! Tylsää väritöntä haljua ankeaa surkeaa pientä suurta isoa keltaista harmaata aurinkoista sateista tuulista myrskyistä helteistä hiostavaa lämminhenkistä ikävää kaipausta mustaa sinistä punaista karvaista nauravaista kyynelehtivää tuottavaa hidasta marjaisaa suotuisaa vastaanhankaavaa tolkutonta pelotonta rohkeaa suurtenmoista erinomaista lausumatonta sanatonta hiljaista laulavaa puristavaa kivenkovaa viileänvalkeaa tasaista lempeää kelvotonta heittelevää kalseaa rajatonta vihreää vihertävää viileää vaisua valotonta............................................................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti