Oli visio. Selkeä ja loistava visio Skyn rakenteesta. Ehdin saada siitä kolme sanaa paperille ennen kuin minut keskeytettiin. Kun yritin uudestaan, visio oli haihtunut tiehensä.
Sitä luulisi, että ruuhkavuodet loppuvat kun lapsista kasvaa nuorisoa. Ei lopu. Vauhti kiihtyy.
Tosin, alan epäillä, ettei lapsilla ole koko asian kanssa mitään tekemistä. Tai oli, kun ne olivat pieniä ja elämä keskittyi kotiympyröihin. Pysähtyi. Sillä tavalla juuri ihanasti. Siis päinvaistaisesti kuin ruuhkaisesti.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat eläneet ruuhkaa teinivuosista eläkeikään. Alkaa pahasti näyttää siltä, että kuulun noihin ihmisiin.
Miten näistä nahoista pääsee ulos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti