Pulpahti päähäni käppäillessäni lounastauolla ulkona: tässä tarinassa on mukana Koira. Koiran elämä päättyy Osan kaksi lopulla. Tämä tarina on luontevasti tuon Koiran elämän mittainen.
Eli Osasta Kolme tulee viimeinen luku, joka kertoo kuinka siinä sitten loppujen lopuksi kävi ja siihen päälle tulee vielä pieni epilogi. Mutta sitten se on siinä. Jihuu, ei ole enää paljon raakakirjoitettavaa! Ei kyllä ole aikaakaan kirjoittaa sitten niin yhtään, mutta kuitenkin :D
Oikeasti itse inhoan tarinoita, jotka 'loppuvat kesken'. Joten jätetään pieni varaus, ettei tämä toimi sittenkään. Mutta näillä näkymin, suunnitelma tuntuu todella hyvältä.
Tämä kuulostaa hauskalta idealta. Totta kai kirjoittaja hahmottaa tarinaansa enemmän kuin paperille loppujen lopuksi päätyy. Se on vain hyvän tarinan merkki. Karsiminen on myös taito.
VastaaPoistaToivottavasti saat ujutettua "koiranelämän mittainen tarina" lausahduksen jonnekin tarinaasi. Tämä olisi herkullinen alkuspiikki minä-kertojalle!
Lihottamista tarina tulee vielä tarvitsemaan ja paljon. Kyllä sitä tuleekin kunhan tästä vielä editointivauhtiin pääsen.
PoistaOn sitä ihmismieli kiinni tarinan kirjoittamisessa, heti on paljon kevyempi ja iloisempi olo, kun tiedän mitä teen Skyn kanssa :D
Myisiköhän 'koiranelämä'-lause hyvin saatekirjeessä ;)
Än
Hui, pelästyin otsikon nähdessäni, että kertoisit surullisesta lemmikkiuutisesta. No, onhan se surullista fiktiivisenäkin kyllä. Mutta oivallukset kirjoittaessa ovat yksi kirjoittamisen parhaista puolista. Minustakin koiranelämän mittainen tarina olisi hyvä repliikki tai tiivistys. :)
VastaaPoistaOi ei, onneksi ei ole surullista lemmikkikohtaloa todellisuudessa. Vaikka kyllä kyyneleet valui sitä kirjoittaessakin, niisk.
PoistaÄn