Ihan kohta tiedän miten se menee. B vaihtoehto hylätty, D noteerattu ja hylätty liian saippuaoopperamaisena, A ja C kilpailevat vielä keskenään huomiosta.
Kiivasta ajatustyötä on tehty pitkin viikkoa, raapustettu lappusia, hahmoteltu, kokeiltu, innostuttu. Luulen, että C tekee tuloaan vahviten, muotoutuu osaksi tarinaa pakottamatta. Silloin se on varmaankin se, joka siihen kuuluu.
Kyllä tämä vielä menee, raakakirjoitus, tarinan keksiminen. Mutta oikeasti tunnen lievää pakokauhua tulevan editoimisen edessä. Paketti on niin valtava. Yksityiskohtia pitää muistaa niin paljon. Rakentaa tunnelmaa. Löytää koossa pysyvä rakenne, johon kuitenkin mahtuu kaikki oleellinen.
Ja mikä kaikki sitten onkaan oleellista. Mieleen putkahtelee tuon tuosta tilanteenpätkiä, joista jokaisesta ajattelen 'tämä pitää muistaa laittaa johonkin kohtaan'. Hukun niihin. Kännykkäni on täynnä hahmotelmia, avainsanalistoja, muistamisia ja korjauksia.
Olenpa ennenaikainen. Editoimiseen on vielä matkaa miljoona kilometriä, raakakirjoitustyötä riittää. Taidan avata tiedoston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti