Nämä tälläiset kirjoituspäivät, jolloin saa vain ja ainoastaan omistautua kirjoittamiseen. Tai no, viisi koneellista pyykkiä siinä sivussa. Mutta pyykinpesu on suosikkihommiani enkä kehtaa kyllä valittaa, entisaikojen perheenäidit jynssäsivät kaiken käsin, huh.
Äärettömän harvinaisia ovat nämä päivät, mahtuikohan viime vuoteen yksi, kaksi? Ei kyllä näin tehokasta aikaa ole ollut varmaan ikinä. Niin vähän tuota muuta työtä.
Kirjoittajan, salaisen kirjoittajan, elämä on aina vähän kahtiajakoista. Sitä kun ei mieluiten tekisi mitään muuta ja kuitenkaan ei voi vain ottaa ja repäistä aikaa kaikelta muulta. Vaikken minä nyt kovin salainen ole, kyllä ne tietävät, joiden täytyy tietää.
Edistystä sitten? Kyllä kai. Mutta epäilen yrittäväni tunkea yhteen tekstiin kolmen romaanin verran asiaa...joten ei vieläkään puoliväli häämötä. Ehkä on syytä harkita kokonaisuuden hahmottamista, jonkinlaisten suuntaviivojen tekemistä. Onhan niitä, lähinnä juonen kannalta. Mutta pitänee vihdoin ruveta tosissaan miettimään millaisista osista koko teksti aikoo koostua sitten lopulta. Millään en saa tällä tavalla kaikkea mahtumaan mukaan, eikä kukaan koskaan jaksa lukea moista soopaa alusta loppuun.
Sitä sitten seuraavaksi, mietintää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti