Miten muut onnistuvat kirjoittamaan päivätyön ja perheen ohella? Minä en paljon muuta tee kuin kihisen turhautumisesta.
Eilen olin päättänyt sen puoli tuntia, joka aikaa oli, kirjoittaa. No, eihän hommat tietenkään menneet niin kuin piti ja puolesta tunnista oli vartti jäljellä, kun olisin päässyt aloittamaan. Siispä jäi väliin. Tänään oli aikaa kokonainen tunti. Josta ensin meni puolet stressatessa erästä arkipäivän asiaa ja toinen puoli yllättäin ilmenneisiin kotihommiin ja tähän bloggaukseen. Plaah.
Ja näin se aina käy. Aikeita on, mielentila viritetty ja sitten aika katoaa käsistä. Pakolliset hommat on hoidettava. Jos jätän ne surutta sivuun odottamaan, ne mokomat tosiaankin odottavat tekijäänsä myöhemmin -ja sitten kärsii levon ja unen määrä. Lepo nyt voi vähän kärsiäkin, mutta unesta en voi tinkiä. Koska väsyneenä en ainakaan kirjoita.
Nirin narin. Tänään ei ole yhtään hyvä päivä. Kunnollisesta kirjoitussessiosta on ihan liian pitkä aika. Sitä paitsi, edellisen session jäljiltä jäi epävarma maku -editoin alkua ja nyt olen varma, että koko juttu on, ihan niin kuin aina, ankeaa ja tylsää huttua, joka ei kiinnosta ketään (äh, osaisinpa laittaa hymiöitä, tässä olisi sellainen sekopäisesti virnuileva tyyppi).
Kunpa taivaasta tupsahtaisi keino, jolla saisi edes yhden päivän viikossa omistaa kirjoittamiselle. Minulla olisi jo Projekti 2:kin mielessä ja hinku päästä senkin kimppuun. Niin kuin tässä nyt olisi järkeä kehitellä lisää hommia levälleen, kun ei repeä siihen yhteenkään.
Mur, nyt jostain pikkuinen Ihme nimeltään Aika minulle!
Voin kuvitella. Mulla ei edes ole päivätyötä, muuta kuin vauva, ja silti tuntuu että ne vähäisetkin kirjoitushetket on revittävä puolenyön ja aamukahden välillä. Mitä siis en tekisi, jos aamulla pitäisi nousta aikaisin. Pitäisi vain oppia keskittymään vaikka 10 min kerrallaan.
VastaaPoistaVauva vastaa sekä päivä- että yötyötä ;).
VastaaPoistaAiemmin kirjoitin pieniä tarinoita vaikka sen vartin kerrallaan, tämän isomman kokonaisuuden kanssa tarvitsen huomattavasti pidemmän ajan päästäkseni sisälle siihen mitä olen tekemässä.
Äh ja pöh, olen kiukkuinen. Jos tämän päivän uhraan kiukuttelulle ja huomenna kaivan jostain sen positiivisen asenteen esiin :P
Itse olen kirjoittanut töitten ja opiskeluitten ohella paljon öisin (ja se kyllä on välillä näkynyt kamalana väsymyksena ja tekstin heikkona laatuna), mutta jos minulla olisi perhe, pitäisi kyllä keksiä jokin parempi ajanhallintatapa... Toivottavasti sinulle järjestyisi kirjoitusaikaa, vaikka mitään vinkkiä minulla ei kyllä ole aikaa!
VastaaPoistaMulle nuo (minimissään) 8 h häiriintymättömät yönet on elinehto, kelvoton kilpirauhaseni vaatii sen. Ja muutenkin olen päiväeläin, yhdeksän jälkeen illalla ei irtoa enää yhtänä järjellistä ajatusta ;)
VastaaPoistaOnnistuin kyllä jo tänään olemaan positiivisempi kuin eilen illalla, elättelen varmaan taas harhakuvitelmia iltani kulusta :D
Joo, en kylä suosittele yökirjoittamista. Itse olen kyllä iltavirkku, mutta se ei sovi yhteen aamuherätyksen kanssa... :D
PoistaSinulle on jotain blogissani!
VastaaPoista