Taikasanani. En tiedä voiko koko tekstin kirjoittaa mielessään vain yksi sana: viipyilevä. Olen monesti tekstejäni aloitellessani kompastellut tyylin kanssa. Skyssä on alusta asti ollut selvää, että mielessäni täytyy aina pitää tuo sana.
Ehkä se on vain tekstin alkuun sopiva. Ja loppuun, sillä olen loppuni jo kirjoittanut. Se on myös viipyilevä, sellainen hitaasti lämpiävä, tai kuin hiipuileva takkatuli. Kuulostaapa romanttiselta vaikka tarina ei ole rakkaustarina. Vai onko? Ehkä on, omalla tavallaan.
Viipyilevyys aiheuttaa myös kirjoittamiselle omat rajansa. Mielialan on oltava oikea eikä tekstiä voi hoppuilla eteenpäin. Sitä tehdään hitaasti ja nautiskellen. Ehkä siitä syystä en ole kirjoittanut mitään viimeiseen kahteen viikkoon ;)
Kuitenkin, rakastan viipyilevää tunnelmaani. Se on... hmm... sumuinen, mausteinen ja lohdullinen. Toivon, että voin pitää sen mukana läpi koko tekstin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti