Pakko on sanoa, näin loman jälkeisen elämän kolmannen työpäivän jälkeen, että arki on kyllä ihan pehvasta. Tai no, ei se arjen vika ole. Arki on hyvä, tykkään rutiineista ja niin pois päin. Mutta työtunnit vie mehut, niin se ikävä kyllä on. Taas on tänään todettu tosiasiat ja pikkuisen se kiristelee ja syö naista, joka tahtoisi kirjoittaa.
Kiitos ja anteeksi, oli ihan pakko päästä vähän nurisemaan 😆
Onnistuinpa tekemään Juhlan ekaversiosta hankalan pituisen. Liian lyhyt sellaisenaan ja liian pitkä osana uutta versiota. Lyhentäminen on hankalaa. Teksti on niin editoitua ja mietittyä, etten tiedä mitä poistaa. En halua kuitenkaan hävittää mitään olennaista. Murusia olen saanut tiputeltua sieltä ja täältä, kun olen käynyt tekstin läpi puoleenväliin. Mutta ehkä alkupuolen tekstissä on enemmän sitä selittävää osuutta kuin loppuosassa. Ja loppuosa menee muutenkin melko uusiksi, joten voin sen pituuteen vaikuttaa aika hyvin. Sitten voi kyllä olla, että rakenne on rikki ja pitää sitä työstää. Ei kun töihin!
Onko Juhlilla yleensäkin tapana paisua? Alkuperäinen suunnitelma oli kiva, pieni väliteksti. Ja sen teinkin, hauskaa oli. Entäs nyt? Suunnitelma on tehty ja kas, tekstiä olisikin tulossa aika lailla... Kynsin hampain yritän pitää kiinni pienestä ja kivasta, mutta tässä käykin niin, että se alkuperäinen pieni kiva pitää typistää ja siitä on tulossa noin kolmasosa tarinaa. Eli kaksi kolmasosaa kirjoittamista edessä. Yritin kyllä suunnitelmaa tehdessä löytää keinon pieneen ja kivaan, mutta kun ei niin ei. Tarinoilla on taipumus olla juuri sitä mitä ne ovat. Ei auta muu kuin kirjoittaa, tosin isona plussana on se, että loput kaksi kolmasosaa on yhtä hauska tehdä kuin ensimmäinenkin. Kunhan vain saan pidettyä kaikki piuhat käsissäni.
Näköjään tekstin aukominen kohtauksittain, ja myös pienet tauot, auttoivat, Nyt on hyvä suunnitelma siitä miten muokaan tekstiä paremmaksi. Se tarttuu juuri oikeisiin ongelmakohtiin, mm. tekstin lyhyyteen ja liialliseen ilmavuuteen. Olen tyytyväinen hahmotelmaan.Paljon on tulossa lisää eli siis paljon raakakirjoitettavaa ja myös olemassa olevan tekstin muokkausta. Sormet syyhyää päästä alkuun.
Jonkinlainen ajatus on suunnasta, johon lähden tekstiä viemään. Tai kokeilemaan sen viemistä. Mutta ensin keksin ruveta keräämään juonta suht tarkkaan kohtauslistaan. En tiedä onko siinä järkeä vai ei, mutta jotain pitää saada uuden version tueksi ja "luurangoksi".
Toisaalta mieltä painaa kysymys, onko koko juttu ihan tuhoontuomittu, kun vaatii näin suurta uudelleen kirjoittamista ja muokkaamista. Että onko se uusi versio lopulta sen parempi. Mutta yritän pitää tappiomielialan kurissa ja vain nauttia Juhlan kanssa kuten tähänkin asti.
Jonkinlaisia ajatuksia alkaa hahmottua, kun luen tekstiä läpi. Pitää ehkä hakea vähän tukevampaa maata tarinan jalkojen alle, nyt se liitelee hiukan irti todellisuudesta. Sen toteutuminen tulee tietenkin vaikeimman kautta eli tekstin tyylin muutoksella. Juonen luulisin olevan aika hyvä runko tarinalle, toki tyylin muutos vaatii siihenkin muokkauksia, mutta nyt tuntuu ettei mitään hirveän isoa. Muuten tämä tarkoittaakin sitten uuden äänen hakemista ja koko jutun uudelleen läpi kirjoittamista. Mutta siitähän minä nautin :D
Hmm. Ehkä se sittenkin on ihan kelpo. Tai ei ainakaan ihan susi.
Esilukijan kommentit on saatu ja nyt luen taas läpi. Pitäisi hahmottaa mistä ja miten muokata. Jotenkin on muka hankala "valmista" lähteä muuttamaan. Mutta ehkä sekin siitä selvenee kun vaan maltan lukea tarttumatta pilkkuihin ja yksittäisiin sanoihin.
Kuten aina, keväällä en totisesti ole kukkeimmillani, mutta ei anneta sen häiritä. Kirjoittaminen on kuitenkin elämän suola.
