Kevät

Keväät ovat aina rasittavia. Tämä on tähän mennessä onnistunut olemaan tavallistakin rasittavampi. On ollut kaikenlaista, muutoksen suuria tuulia. Hyviä muutoksia, varmasti jossain vaiheessa, mutta muutosvaihe ottaa osansa. 

Hyvää aikaa odotellessa elämä on vähän selviytymistä. Toisaalta, eipä tässä paljon muuta ole vuosiin ollutkaan kuin kiepsahtelua oman, pienen elämäni katastrofista toiseen :D. Ehkä kannattaisi vain tottua, elämä = muutos.

Olen minä kirjoittanut aina jossain välissä. Ja nyt menen jatkamaan.

ps. Kevät, valo, huonot unet, väsymys. Mutta kohti kesälomaa!

Juuri nyt

 Keskiviikko. Ilta. Työpäivä oli pitkä. Oli eilenkin. Ihan totta puhuen, en millään jaksaisi kirjoittaa. Särkee, väsyttää. Mutta kello on vasta puoli kuusi ja aikaa on, kerrankin aikaa on! Siispä kirjoitan. 

Olen nyt naputellut Ww:hen piiiiiiiitkän pätkän aikalailla raakatekstiä, tai toisen kerran kirjoitettua raakatekstiä. Nämä iltaiset tuotokset tuppaavat olemaan vähän surkeita. Kohtaukset jäävät lyhyeksi, väleihin jää huomautuksia ja kokonaisia kappaleita kirjoittamatta. Vähän kauhulla odotan sitä päivää, kun tuota pitkää pätkää on pakko ruveta editoimaan, ruokkoamaan parempaan kuntoon. Toisaalta odotan, että saan vielä yhden kohdan raakakirjoitettua ja sitten pääsen käsiksi tuohon sekasotkuun. 

Toivon vain, että virtaa riittää tänä keväänä paremmin kuin yleensä.

Tammikuu

Lempikuukauteni. Näkymä ikkunasta on valkea ja kaunis ja kutsuva. Elämä on leppoisaa, kotoisaa ja on aikaa kirjoitaa. Parasta!

Ww on herkullisessa vaiheessa, kohokohdassaan. On ihana päästä vihdoin käsiksi ikuisuuksia hautomiini kohtauksiin. Kirjottamiseen on tullut rytmi: kohtauksen raakakirjoitus (jonka laatu on aika pitkälle energiatasostani kiinni, joskus se on valmiimpaa, joskus raakiletta, josta vain selviää mitä sen pitää pitää sisällään) ja sitten editointi, jossa on jo jonkinlaista rutiinintuntua. Hinkkausta voisi tietenkin jatkaa loputtomiin, mutta olen yrittänyt taistella sitä vastaan.

Teksti 2 on nyt tiedosto Erj ja juoni kuplii iloisesti eteenpäin pala kerrallaan. 

Helmikuu, samaa kiitos!

2022

Täällä olen, elän ja kirjoitan. Mitään uutta ei auringon alla: yksi vuosi takana ww:n kanssa, uutta aloitellaan samaan tahtiin. Kovin pieninä murusina siis naputtelen tekstiä tiedostoon ja yhä vain se edistyy. 

Juuri nyt olen vähän hankalassa paikassa juonen aikataulun kanssa, pitää pohtia tovi. Mietin jätänkö stooriin "välivuoden" vai muokkaanko aiempaa sen verran että saan edetä ryminällä kohti ratkaisevaa kohokohtaa. Tuskin välivuodella mitään tekee, eiköhän ole parempi muokata aiempi vauhdikkaseen etenemiseen sopivaksi. Onneksi muutokset eivät vaadi hirveän suurta vääntöä. 

Teksti Kaksi on nimetty toistaiseksi tiedostoon nimeltä EJ. Tosin tiedosto on vielä tyhjä 😀. Hahmot elävät vasta muistiinpanoissa ja tiettyä tyyliä olen ryhtynyt tavoittelemaan.. Kunhan vain sen löydän voin keskittyä yksityiskohtiin. 

Siispä toive tälle uutukaiselle vuodelle, ole armelias ja kirjoituksentäytteinen!

Luvut

Kaksikymmentä lukua. Ww:ssä. Nimetty työnimillä, jotka muistuttavat minua mikä on minkäkin luvun ydin. En aio jättää nimiä, minkäänlaisia. Numeroin ne lopuksi mielummin.

Vauhti kiihtyy. Juonessa tulee olemaan enää yksi ns. suvantokohta (jotka ovat hankalimmat kirjoittaa) ja loppu on aikalailla säpinää. Kirjoitushinku on hirveä, kunpa vain voisin viskata muun maailman pois ja keskittyä naputtamaan kunnes viimeinen piste on paikallaan. 

Ja sitten aloitetaan alusta. Eikö niin?

Ww

Maailman hitain (ja ehkä sinnikkäin?) kirjoittaja raportoi edistymisestä. Uskoisin, että ww on saavuttanut puolivälin! Että enää vain toiset sata vuotta... Tosin epäilen, että juttu on vähän venähtänyt ja siksi oikea puoliväli on vielä hiukkasen kauempana. Mutta itseäni tsempatakseni päätän, että tässä on nyt puoliväli (kuvitelkaa pari ilotulitetta taivaalle).

Juonellisesti parhaat palat on vielä edessä, sormet syyhyää päästä sinne asti. En nyt ota ja loikkaa kirjoittamaan vielä niitä kohtia, koska olen ne jo kertaalleen kirjoittanut ja tiedän mitä olen tekemässä (hahhah, kuuluisat viimeiset sanat). Matkalla on vielä pari hankalahkoa kohtaa, haluan saada ne pois häiritsemästä. Eiköhän nekin selätetä kuten kaikki aiemmatkin, ajan kanssa...

Teksti Kaksi hakee muotoaan. Juoni ja hahmot kehittyvät. Sivujobina virkistävä ja ihan eri maata kuin ww.

Nimien keksiminen on...

...saatanasta. 

Olen tässä ww:n kanssa takutessa (homma selkenee kyllä kunhan selätän tämän yhden hankalan kohtauksen - tai no, siiheksi kunnes on edessä uusi hankala kohtaus) huvitellut välillä Teksti2:sta kehittelemällä. Onhan noita erilaisia versoita ollut ja mennyt, nyt on muodostunut enemmän jonkinlainen hahmotelma yhdisteltynä noista kaikista menneistä. Juonenkäänteiden kehittelyhän on aina hauskaa hommaa, jota tarvitaan puurtamisen lomaan. Mutta NIMET. Aikuisten, lasten, tätien, setien, kissojen, koirien, kääpiöhamstereiden... Turvaudun "elekieleen":  😡😝😬😭😱😖😡

Nimen pitää kuulostaa juuri oikealta. Tai ainakin näyttää kirjoitettuna. Sen pitää edustaa oikeaa vuosikymmentä, joten päädyn useimmiten ns. klassikkonimiin. Niitä ei muuten ole ihan tolkuttomasti. En käytä mielelläni tuttujen nimiä. No hahhah, yhtä hyvin voisin käyttää pelkkiä kirjamia "x sanoi... y vastasi.. ö mietti...". Joka halvatun tekstissä kompastun nimien kanssa taisteluun. Hommaan uppoaa päiviä!