Muutosta

Jonkinlaisia ajatuksia alkaa hahmottua, kun luen tekstiä läpi. Pitää ehkä hakea vähän tukevampaa maata tarinan jalkojen alle, nyt se liitelee hiukan irti todellisuudesta. Sen toteutuminen tulee tietenkin vaikeimman kautta eli tekstin tyylin muutoksella. Juonen luulisin olevan aika hyvä runko tarinalle, toki tyylin muutos vaatii siihenkin muokkauksia, mutta nyt tuntuu ettei mitään hirveän isoa. Muuten tämä tarkoittaakin sitten uuden äänen hakemista ja koko jutun uudelleen läpi kirjoittamista. Mutta siitähän minä nautin :D

Ehkä

 Hmm. Ehkä se sittenkin on ihan kelpo. Tai ei ainakaan ihan susi.

Esilukijan kommentit on saatu ja nyt luen taas läpi. Pitäisi hahmottaa mistä ja miten muokata. Jotenkin on muka hankala "valmista" lähteä muuttamaan. Mutta ehkä sekin siitä selvenee kun vaan maltan lukea tarttumatta pilkkuihin ja yksittäisiin sanoihin. 

Kuten aina, keväällä en totisesti ole kukkeimmillani, mutta ei anneta sen häiritä. Kirjoittaminen on kuitenkin elämän suola.

Epäilyksiä

Se on kamala!. Tai ainakin ihan tylsä. Sen rakenne on pielessä, se on liian lyhyt eikä juonessa ei ole päätä eikä häntää!

Alkaa olla aika lähettää teksti esiluettavaksi ja saada siitä jotain järkevää palautetta. Tauko olisi varmasti itsellenikin paikallaan, pitää saada etäisyyttä. Editoin nyt kuitenkin loppuosan, sitten voisinkin kurkistaa ww:tä, pitkästä aikaa.Tai ehkä haaluilen jotain ihan muuta ja uutta.

Aina jotain

Mitähän kaikkea tässä viime aikoina onkaan ollut esteenä kirjoittamiselle? Jotain arkista varmaan, mutta tahti on hidastunut jälleen. Työkiireet ainakin ovat olleet kuluttavia ja väsyttäviä. Olin lomallakin, mutta siitäkin meni suurin osa ihan vain toipumiseen. 

Edessä lisää työkiireitä ja kevät, joka ei muutenkaan ole elämäni parasta aikaa. Mutta täytyy vain jatkaa, käyttää jokainen hetki joka on ja jonka jaksaa. Läpiluku / editointi on yli puolenvälin. Sen jälkeen pidänkin pienen tuumaustauon ja sitten luen läpi uudestaan.

Läpilukua

Sain kuin sainkin tekstin kirjoitettua ja päällisin puolin editoitua loppuun asti. Aika onnellinen olo vaikka olenkin tekstin laihuudesta vähän huolissani.

Nyt luen sitä "lukijana" läpi. Vaikeaa, aina tekee mieli puuttua sanamuotoihin ja ties mihin. Yritän kuitenkin vain kirjoittaa muistiin huomiot ja lukea läpi. Toivottavasti löydän laihat kohdat ja keksin miten saan niitä ruokittua pulleammiksi. Edelleen Juhla on leppoisa ja hauska seuralainen.

Malttamaton

 Juhla vol2. on nyt editoitu yli puolenvälin. Edelleen kulkee kevyesti ja helposti. Voi tosin olla, että loppupuolella on enemmän takkuisia kohtia? Ei kyllä välttämättä. Olen hirveän malttamaton, on kiire päästä loppuun ja haluan päästä lukemaan koko tekstin "lukijana" läpi. Haluan löytää ongelmakohdat ja epäloogisuudet. Haluan valmista. Elämä on, kuten aina, täyttä ja aina vaan täydempää. Kadehdin ihmisiä, joilla on tylsää. Haaveilen sunnuntaista, jolloin edessä olisi tyhjä päivä. Paarustan eteenpäin, nyt ei auta miettiä vaan tehdä.

Loksahtelua

Hienosti tekstin hiominen edistyy, kaikki loksahtelee paikoilleen pakottamatta. Melkein hämmentävää. Joulutauon aikana tekstiä ajatellessa iski pelko, että se on kauheaa, surkeaa soopaa. Mutta tiedoston taas avattuani huomaan, että teksti on luettavaa, juoni kulkee loogisesti omia latujaan, mikään ei ole siis susisurkeaa. Kevyttä, suorastaan köykäistä, mutta luullakseni sitä mitä hainkin eli viihdyttävää. 

Ihanaa joulun ajan jatkoa kaikille!