Bye bye

Sanon hyvästit Viipyilevälle tunnelmalle (en blogille ;)). Sky perustui hyvin pitkälle viipyilevyyteen, verkkaiseen ja kodikkaaseen tunnelmaan. Ww ja uudelleenkirjoitus tuntuu tuovan tullessan jotain uutta. Niinkuin pitääkin. Tuntuu kuin otteeni tarinasta tukevoituisi.

Pysäyttäkää aika

Tänään meillä vietettiin juhlia. Siinä on aina oma hommansa.
Nyt on hiljainen heti. Ja huono omatunto, kun en kirjoita.
Lepään, koska edessä on taas täysi viikko. Ja ensi viikonloppuna taas ohjelmaa.
Edessä on loputon määrä täysiä viikkoja ja loputon määrä ohjelmoituja viikonloppuja.
Pelkään, että vuoden paras kirjoitusaika, talvi ja sen verkkainen elämäntahti, on ohi ennenkuin huomaankaan.
Pysäyttäkää aika tähän, antakaa minulle verkkainen talvi, pysäyttäkää aika tähän.

Luottamus

Vihdoin olen tyytyväinen alkusanoihin. Ensimmäiseen kappaleeseen. Ne ovat tärkeitä ja nyt ne hioutuivat sellaisiksi kuin pitää.
Olen kirjoittanut ensimmäisen luvun. Nyt innostuin editoimaan sitä. Varmaan outoa, kai sitä pitäisi yrittää saada uudelleenkirjoitettua eteenpäin ennemmin. Luulen, että etenemisvauhti kiihtyy, kun saan alun muokattua mieleisekseni. Kun saan itseni kunnolla kiinni siihen mitä olen tekemässä.
Tosin nyt teen huolellista ja valmista. Hitaasti.
Jos uskaltaisin, sanoisin, että vaikka kaikki on niin loputtoman hidasta, niin jonain päivänä se tosiaan on valmis. Murphy varmaan on valmiina jos menen mokomaa sanomaan. Tiputtaa kiven päähäni enkä enää osaa kirjoittaa edes omaa nimeäni. Mutta jostain kumman syystä luotto on juuri nyt kova.

Ei enää soopaa

Pitäisi ryhtyä.
Pitäisi uudelleenkirjoittaa.
Pitäisi tehdä kunnollista tekstiä kelvolliseen rakenteeseen.


Raakatekstin kanssa huvittelun aika on ohi. Nyt pitäisi nojautua plääniin ja tehdä valmiimpaa.


Pah. En saa edes tiedostoa auki. Koska tarvitsen aikaa. Useamman tunnin. Mieluiten suht virkeänä ja valppaana. Rauhassa, omissa oloissa.
Eilen aikaa piti olla. Ei ollut. Oli sen sijaan toisten huolien kuuntelua, useamman tunnin. Kiva tietenkin, että saatoin edes sen verran olla avuksi.
Mutta nyt on Pää hajoaa-vaihe, koska hinku päästä tekemään on järisyttävä ja mahdollisuudet olemattomat.


Voitteko kuulla sinne asti hampaideni kirskutuksen?

2017

2017 - Kasva suureksi ja kauniiksi!

Euroja

Olen viime aikoina paitsi kirjoittanut hyvin vähän, enimmäkseen keskittynyt taustatyöhön. Tylsää. Kirjoittaisin mielummin.
Juuri nyt olen tehnyt laskelmia. Paljonko päähenkilöllä on tilillä rahaa missäkin vaiheessa tarinaa. Tieto on oleellinen tarinan etenemisen kannalta vaikkei euromäärät niin tarkasti tulekaan itse tekstiin näkyviin.
Joskus mietin olenko liian perusteellinen. Suunnittelen liikaa, teen liian yksityiskohtaista taustatyötä. Toisaalta stoori on jo kertaalleen raakakirjoitettu, suht vapaasti. Onhan minulla aina ollut jonkinlainen juonirunko apuna, mutta nyt teen siitä tarkempaa uudelleenkirjoitusta varten.
Äh, ehkei pitäisi. Ehkä pitäisi vain kirjoittaa.

Lukemistossa

Clarkson ja Bridget Jones viihdyttivät ja naurattivat. Nyt menossa Bowie - pientä tekstiä ja paksu kirja, mutta onneksi muutakin kuin biisi- ja vuosilukuluettelo eli kiinnostaa kyllä. Follett tietää jännittäviä aikoja, toivottavasti ei mene pupu pöksyyn keskenkaiken. Christiestä en muista olenko lukenut (en ikinä muista mitä olen lukenut ja mitä en), mutta eiköhän se selviä kun sinne asti päästään.
(Keyes! Unohdin lempparini, sekin on, kuten Clarkson, kolumnikokoelma. Olen hukannut oman kappaleeni aiemmin, joten nyt hankin uuden. Säästelen hilpeää herkkupalaa johonkin oikein hyvään hetkeen)