Vihdoin olen tyytyväinen alkusanoihin. Ensimmäiseen kappaleeseen. Ne ovat tärkeitä ja nyt ne hioutuivat sellaisiksi kuin pitää.
Olen kirjoittanut ensimmäisen luvun. Nyt innostuin editoimaan sitä. Varmaan outoa, kai sitä pitäisi yrittää saada uudelleenkirjoitettua eteenpäin ennemmin. Luulen, että etenemisvauhti kiihtyy, kun saan alun muokattua mieleisekseni. Kun saan itseni kunnolla kiinni siihen mitä olen tekemässä.
Tosin nyt teen huolellista ja valmista. Hitaasti.
Jos uskaltaisin, sanoisin, että vaikka kaikki on niin loputtoman hidasta, niin jonain päivänä se tosiaan on valmis. Murphy varmaan on valmiina jos menen mokomaa sanomaan. Tiputtaa kiven päähäni enkä enää osaa kirjoittaa edes omaa nimeäni. Mutta jostain kumman syystä luotto on juuri nyt kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti