Keskiviikko. Ilta. Työpäivä oli pitkä. Oli eilenkin. Ihan totta puhuen, en millään jaksaisi kirjoittaa. Särkee, väsyttää. Mutta kello on vasta puoli kuusi ja aikaa on, kerrankin aikaa on! Siispä kirjoitan.
Olen nyt naputellut Ww:hen piiiiiiiitkän pätkän aikalailla raakatekstiä, tai toisen kerran kirjoitettua raakatekstiä. Nämä iltaiset tuotokset tuppaavat olemaan vähän surkeita. Kohtaukset jäävät lyhyeksi, väleihin jää huomautuksia ja kokonaisia kappaleita kirjoittamatta. Vähän kauhulla odotan sitä päivää, kun tuota pitkää pätkää on pakko ruveta editoimaan, ruokkoamaan parempaan kuntoon. Toisaalta odotan, että saan vielä yhden kohdan raakakirjoitettua ja sitten pääsen käsiksi tuohon sekasotkuun.
Toivon vain, että virtaa riittää tänä keväänä paremmin kuin yleensä.
Tärkeintä on että edistyy :)
VastaaPoistaEn tiedä oletko niitä, jotka rakastavat editointia, mutta minusta se on kirjoittamisen paras osuus. Uuden tekstin luominen on sen sijaan huomattavasti vaikeampaa.
Editointi on ihanaa kun vaan vauhtiin pääsee. Varsinkin kun onnistuu saamaan aikaan toimivan kappaleen tai hienon lauseen.
PoistaMinusta editointi vaan vaatii niin paljon enemmän, pitää olla skarppina. Raakatekstiä on helpompi vain syytää näytölle. Tietysti on aina kinkkisiä kohtia, joiden kehittelyssä on oma hankaluutensa. Ww on nyt toisella kierroksellaan, joten ihan uutta ei ole tarvinnut luoda.
Ja kyllä, tärkeintä on että edistyy!
Än