Nyt se koitti. Se hetki, kun tuntuu, että kaikki mitä näppikseltä irtoaa on ihan tyhmää.
Vaikka olen hävyttömän laiska bloggaaja, teksti on kuitenkin edistynyt pikku palasina eteenpäin. Ihan suunnitelmien mukaan, ilman isompia tuskia ja niin pois päin. Ja nyt, ihan yllättäin, sama teksti jota olen katsonut aiemmin, että on se ihan hyvä, lukisin kirjana, onkin ihan kamalaa. Typerää, lapsellista, kökköä. Ihan noloa. Eikä siinä vielä kaikki, olen jo vuoden pyöritellyt toista tekstiä, tai alkua. Ihan virkistyksen ja vaihtelun vuoksi. Lähinnä miettinyt synopsista, saanut monia hyviä ideoita, yhdistellyt niistä alkavaa tarinaa. Mutta kun sekin on ihan kamalaa soopaa. Käännän ja väännän, aina kun tuntuu omalta, kuulostaa pöljältä. Oma ääni ei yhtäkkiä enää kelpaakaan. KAIKKI mitä päästäni kumpuaa on ihan tyhmää roskaa.
Mitäs nyt tehdään?
Voi kuule, niin tuttua!
VastaaPoistaTuota tunnetta ei valitettavasti pääse millään pakoon, että sama teksti voi yhtenä päivänä olla hyvää, seuraavana ihan roskaa ja jonkin ajan kulutua taas jotain ihan muuta :)
Hienoa kuitenkin, että teksti on edennyt.
Auttaakohan tähän sama kuin melkein kaikkeen muuhunkin: kirjoittaminen. Toivottavasti :D
PoistaÄn
Tuttua tuttua! Juuri nyt on täälläkin se vaihe. Toivottavasti menee pian ohi, meillä kummallakin! :D
VastaaPoistaVähän paikkasin vääntämällä teksti nro 2 synopsista toiseen suuntaan. Helpotti sen osalta, mutta ww... argh, en halua sen koko äänensävyä ruveta muuttamaan. No, ei ehkä ihan viisastakaan fiilisten notkahduksen takia. Tai hei, jos kirjoittaisi tämäm nyt vaan ja sitten _seuraavalla_ editointikierroksella keskittyisi siihen äänensävyyn...
PoistaÄn