maanantai 8. tammikuuta 2018

Olen, olen!

Olemassa olen. Kirjoittanutkin olen. Vähän. Tietenkin. Ja syvä huokaus.
Oli operaatio ja pitkän kaavan mukaan toipumista. Onko niin, että olen jo niin vanha ja rampa, että joka vuosi rukataan jotain kohtaa ja siinä sitä aikaa sitten taas menee?
Perinteisesti uhraan jouluun aikaa, kun sitä niin rakastan,
Sitten oli flunssa ja lisukkeet, jesta, siinä meni taas viikkoja.
Ja aina on ne kaikki muut jutut, jotka vaativat huomiota.

Mutta on kirjoitettu, vähän, pahus vaan, että viimeksi kun katsoin ei näyttänyt ollenkaan niin kivalta kuin piti. Vaan pitää katsoa uudestaan. Sitä ei tiedä oliko planeetat väärässä asennossa vai korvien välissä huttua. Pitäkää peukkuja, että a. on aikaa ja b. näyttääkin hyvältä.
On se vähän niin, että tahkottu on niin kauan, että menee jo piuhat solmuun.
Täytyy vaan avata ne.



2 kommenttia:

  1. Samikset ollaan sen suhteen, että teksti ei näyttänyt ihan niin kivalta kuin piti :D. Onneksi tähtien asento vaikuttaa - ehkä ollaan parin päivän päästä molemmat eri mieltä omistamme. Toivottavasti saat kehitettyä kirjoitusaikaa itsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttäisi siltä, että vain yksi (tärkeä) kohtaus ontui pahasti ja loput vähän vähemmän pahasti :D Editointia ennen jatkamista.
      Toivottavasti Haitalle käy samoin!
      Aikaa, aikaa, sitä meille molemmille runsaskätisesti :)
      Än

      Poista