Lomani lähenee. Ajattelin kokeilla siihen asti bloggaamista jokaisena päivänä. Ihan vain huvin vuoksi.
Vaikka ei kirjoitusrintamalta ole ihmeitä uutisia. Ww lepää. Olen ihan liian väsynyt tekemään sen kanssa töitä. Eikä pieni etäisyys siihen ole tosiaan yhtään pahitteeksi, meni niin nysväämiseksi. Sen aika koittaa kyllä loman aikana.
Huvin vuoksi kirjoiteltu Välipala-lanu etenee pompahdellen miten sattuu. Aina kun ykskaks huomaankin päässäni sanarimpsun, joka pyörii sen maailmassa. Hupaisasti välillä olen jo menossa nukkumaan -kissa kehrää mahan päällä ja tuijottelen tylsänä telkkaria- kun pitääkin lähteä koneelle ja joku kappale vilistää silmissä. Raakakirjoitus. On se ehkä sittenkin sitä parhautta, vaikka editoinnissakin on puolensa. Silloin kun se onnistuu. Kun saa aikaiseksi jotain josta on salaa ylpeä.
Tämä päivä on vielä aamussa. Ilta on harvinaisen ja poikkeuksellisen tyhjää. Jos ei oteta lukuun 1000 kiloa, vai kuutiota vai mitä lie, soraa joka odottaa kotipihassa kärrääjäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti