Minä niin arvasin tämän. Kun elämässä tapahtuu, kun kaikki on ikäänkuin paikallaan muttei kuitenkaan ihan kohdallaan, se näkyy kirjoittamisessa,
Tuijotin tänään tekstiä pari tuntia. Se ei vie eteen eikä taakse. Se on mutta se ei enää ole.
Huomenna on aikaa tutkailla asiaa. Vaihtoehtoja: luen vanhan Sky-tiedostoni läpi. Uppoudun uudestaan tekstin maailmaan. Tai sitten keskityn yhteen kohtaan tekstin lopussa. Siihen joka huutaa huomiota.
Ehkä menen nyt ja siivoan kaapin tai kaksi. Tai menen ulos ja seison lumi(räntä?)sateessa. Annan alitajunnalle pari kysymystä ja toivon, että seuraavat kaksitoista tuntia ja risat tuovat vastauksia. Vaihteeksi tuulia, jotka vievät Ww:tä eteenpäin.
Edit: 16.11.2016 - Ha! Ei mitään mitä ei kunnon yöunet korjaisi. Olen taas ystävä Ww:n kanssa :) Etenemistahti entinen tai hiukan hitaampi, käpäläongelmieni takia. Mutta. Suunta. Oikea. Onni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti