Ensimmäinen työpäivä. Illan kirjoitusaika meni tavaillessa jo kirjoitettua ja silmiä hieroessa. Mutta eikö ensimmäinen päivä, ensimmäinen viikko ole pahin? Mieleltäni sentään olen ihan levollinen, ilmeisesti olen käyttänyt lomani oikein.
Ainakin luin lomallani Tiina Lifländerin Kolme syytä elää.
Se ei ole sen tyyppinen kirja, johon normaalisti tarttuisin. Vertailukohteita ei siis ollut. Enpä tiedä löytyykö sellaisia kovin helposti muutenkaan, minusta kirja oli omaperäinen. Ääni ja juoni.
Pidin verkkaisesta tunnelmasta, siitä ettei kuitenkaan vajottu ankeuteen. Pidin pitkistä lauseista, jotka olivat aika runollisia. Joskin parissa kohtaa eksyin enkä enää saanut lauseen ajatuksesta kiinni. Pidin henkilöhahmoista, etenkin siitä petollisesta. Inhimmillisyys, ihmisyys tuli tekstissä lähelle. Lämpimästi.
Sitä paitsi, Liptonin keltainen ON rikos ihmiskuntaa kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti