Kuinka paljon sitä saakaan aikaan, kun on yksi kokonainen päivä aikaa. Tarkoittaen viikonlopun päivää, pyykkeineen ja ruuanlaittoineen, hitaanpuoleisesti käynnistyvine aamuineen. Pari lukua editointia tuosta noin vaan. On ahkeroinut olo. Voi vain miettiä sitä vauhtia millä tekele edistyisi jos olisi useammin kokonainen päivä aikaa. Useammin kuin muutaman kerran vuodessa. On niin erilaista, kun ehtii uppoutua kunnolla eikä vain raapaista hätäisesti jotain kasaan.
Olen paitsi ahkeroinut myös väsynyt. Podin flunssan pitkän kaavan kautta. Tauti valmisteli tuloaan toista viikkoa. Puoli viikkoa sängynpohjalla. Liekö toista viikkoa edessä toipumista. En edes muista koska olen viimeksi ollut kipeä, toivottavasti seuraavaan kertaan menee vähintään yhtä kauan.
Nyt haluan mennä nukkumaan. Herätä aamulla aikaisin, ehtiä hankikannolle kävelemään ennenkuin päivän auriko sulattaa sen upottavaksi. Kantava hanki tekee vapaaksi, pääsee paikkoihin joihin ei koskaan muulloin pääse. Pitää ottaa niistä ilo irti. Ellei flunssan näivettämä puhti lopu jo alkumetreillä (kuten tänä aamuna kävi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti