Etenee se niinkin, oikaisemalla.
Kiemurtelen jatkuvasti editointihimon ja tarinan valmiiksi saattamisen välillä. Ratkaisuksi löytyi nyt tarinan pikakertominen. Hahhah, ihan kuin se auttaisi juttua yhtään valmiimmaksi, lisää vain editoinnin työläyttä sitten kun sinne päästään.
Vaan kun kiire on, niin on. Kiire päästä siihen editointiin eikä siihen pääse muuten kuin rusikoimalla nyt äkkiä vaan koko tarinan tiedostoon edes jossain epämääräisessä muodossa.
Yksityiskohdat piinaavat minua. Nimet ja niiden vaihtaminen kesken matkan. Tsiljoona miljoona pientä aikataulukysymystä. Tärkeitä pieniä tunnelmia pitkin matkaa. Taustatietojen tarkkuudet. Miten ikinä pidän moisen paletin minkäänlaisessa hallussa?
Myös eräs klisee kiusaa. Tahdon sen mukaan. Mutta pilaako se koko jutun? Klisee voi toimia, mutta voiko juuri tämä klisee toimia? Tarvitsisin mielipiteitä, mutta aiheesta on vähän paha mennä tekemään gallupia asiasta ymmärtävien kesken kertomatta syytä kysymykseen.
Päätöksiä, vaikeita päätöksiä tehtävänä.
Yksittäiset klisheet tuskin pilaavat mitään tarinaa. Riippuu aina siitä, miten klisheen toteuttaa. Kannattaa aina kokeilla!
VastaaPoistaHhmm, miten sen toteuttaa...ei varmaan auta muu kuin kokeilla yhtä ja toista, katsoa kuinka käy. Ehkä sen sitten itsekin huomaa jos ei mene läpi, tai koelukijat ainakin huomauttelevat. Kun nyt pääsen sinne asti...
VastaaPoistaÄn