sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntaihöpinöitä

Piti kirjoittaa. Oli tunti aikaa. Onkin jumittava ja kankea ajatus enkä saakaan mitään aikaan. Lienee ohimenevää vaikka vähän tietenkin harmittaa, kun yksi harvoista kirjoitustilaisuuksista menee ohi. Mutta aika hyvä viikko siinä suhteessa takana, joten menköön nyt näin.

Olen siis editoimassa alkuani. Sitä tehdessä mietin muita kirjoittajia, sitä kuinka käyttökelpoista tekstiä ensimmäisellä kirjoituskierroksella tulee. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jotkut kirjoittavat ensin koko pitkän käsiksen raakatekstinä ja sitten vasta editoivat sen. Se hämmästyttää minua. Kuinka kummassa tarina etenee järkevästi jos ei välillä editoi jo olevaa tekstiä? Niin pienet yksityiskohdat saattavat muuttaa kaiken, koko tekstin, koko tarinan.
Itse olen järjestelmällinen, pidän yllä muuttuvaa ja melko tarkkaa taustatiedostoa, jossa on etukäteen mietitty tekstille suuret linjat ja jo kirjoitetusta tekstistä kerään olennaiset ranskalaisilla viivoilla muistiin. Aika usein kirjoittaessa ja editoidessa käyn kurkkaamassa miten olin esimerkiksi päättänyt jonkun tapahtumien järjestyksen tai hahmojen suhteen etenevän.
Ja tosiaan, kun sain alun raakakirjoitettua, olin jo harhaillut niin moneen suuntaan, etten enää ollut varma miten tarina etenisi -ennen kuin tarkentaisin jo tapahtuneen. Minun hataralla muistillani pitää pitää ohjat tiukasti käsissä, muuten koko homma leviää kasaksi, josta ei saa mitään tolkkua. Ei olisi minusta Nanowrimoon! Sillä editoimattomalla sekasotkulla voisi korkeintaan sytyttää saunankiukaan.

Siis ihmettelen ja ihailen teitä, joilla isokin kokonaisuus pysyy kasassa jo ensimmäisellä kirjoituksella, että on mitä editoida valmiiksi.
Ai niin, tiedän toki, ettei oma tapani silti tuo valmista tekstiä -kun koko juttu on kertaalleen kirjoitettu ja editoitu -se odottaa vain täydellistä purkamista osiin ja uudelleenkirjoittamista :)

Hoh, sekava ja turha postaus, mutta menköön ;)

8 kommenttia:

  1. Minun tapani taas muistuttaa sekasotkua :). Ainakin Volvon kanssa. Kirjoitin raakatekstinä kohtauksia ja pätkiä niistä, kasasin ne johonkin satunnaiseen järjestykseen ja voilà, siinä oli raakaversio kässäristä. Ja juu ei, ei ole siisti eikä sievä ja hirveästi on töitä. Mutta en voinut toteuttaa sinun tapaasi myöskään, koska en kauheasti suunnittele kirjoittamistani... tällä kertaa toki enemmän kuin normaalisti, sillä tiesin suunnilleen, miten kahden lauseen mittainen juoniselostukseni loppuu, mutta aika moni yksityiskohta ja kohtaus on syntynyt improvisoimalla. Niissä langanpäissä riittääkin sitten sitomista seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi... ja sitten saa hajottaa kaiken taas osiinsa ja aloittaa alusta ;)

    VastaaPoista
  2. Minulla vaihtelee. Ekan version usein kirjoitan sellaisenaan, joskus taas palaan korjaamaan edellisiä lukuja, mutta eka versio on yleensä kamala sekasotku. Sitten editoimalla yritän saada siihen jotain tolkkua, mutta joskus saan vain koko tarinan entistä enemmän sekaisin. Huoh! Taustatiedostosi kuulostaa hienolta. Minä olen niin epäsuunnitelmallinen, että yritän pitää vain suunnitelmat päässäni... Olen joskus yrittänyt kirjata editointisuunnitelmia ylös, mutta ei se ole oikein toiminut. Nyt kyllä aion vakaasti tutkia kunnolla viimeksi saamiani palautteita, ja kirjata jonkinlaista editoimissuunnitelmaa ylös. :)

    VastaaPoista
  3. Rooibos -saatko kaikki kirjoittamasi kohtaukset käytettyä vai jääkö paljon "haaskuuseen"?
    Laiska kun olen, teen kaikkeni välttääkseni ylimääräistä kirjoittamista :D (ihan kuin ei joka tapauksessa joutuisi siinä vikassa 'kaikki palasiksi ja uusiksi*-vaiheessa heittämään paljon pois).
    Bee-minä olen kyllä luonnostanikin suunnitelmallinen (rasittavuuteen asti....), mutta on se pakkokin näin isommassa kokonaisuudessa. Toisaalta Sky on kyllä muhinut jo vuosia päässä, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Jos tekisi jotain uudempaa, voi olla että tulisi helpommin vain kirjoitettua ja katsottua mitä syntyy.

    VastaaPoista
  4. Ennakkoon tehty ja kirjoittaessa muokattu kirjoitussuunnitelma on oikeastaan minulla se, joka auttaa lopettamaan kässärin. Se ei aina tee editoinnista yhtään sen helpompaa, mutta olemassaolevaa kässäriä on helpompi muokata, kuin kirjoittaa täysin uutta.

    VastaaPoista
  5. Vaarna -kuulostaa samalta kuin minulla, sinun suunnitelmasi. Samanlaisesta huolimatta, minun raakatekstini on niin harhailevaa ja sekavaa, että on pakko editoida pitkin matkaa.
    Än

    VastaaPoista
  6. Än - menee haaskuuseen. Ei kauhean paljon, mutta kuitenkin jotain. Käsin kirjoittaessa suoltaa sellaista soopaa monesti, että ne jäävät kirjoitusvihon sivuille, eivätkä päädy edes ekaan versioon. Ja näköjään pari juttua pitää poistaa tuosta ekasta versiosta, siis isompia juttuja, mutta oikeastaan vain yksi kokonainen kohtaus. Haaskuuseen meno ei kyllä haittaa minua - uskon, että niilläkin "turhilla" kohtauksilla tai teksteillä oli tarkoitus, ja että niidenkin kirjoittaminen on parantanut käsikirjoitusta.

    VastaaPoista
  7. Kun asiaa ajattelee, niin meneehän sitä haaskuuseen aina, teki niin tai näin. Aina joutuu jossain kohtaa tekemään radikaaleja temppuja. Onhan Skyssäkin nyt tulossa hirveän tarkkaa kronologista kerrontaa, eihän se kaikki millään voi viimeiseen versioon jäädä tai lukija kuolee jo ensimmäisen luvun kohdalla tylsyyteen. Sitä vaan kirjoittaa sitä itselle, tarinan sisäistämiseksi.

    Mutta en lakkaa ihailemasta tuota kokonaisuuden hallinnan taitoa. Koska minulla tosiaan raakakirjoitus loppui heti alun jälkeen -en osaa jatkaa ennen kuin olen päättänyt varmasti mitä alussa tapahtui, mihin suuntaan raakatekstiä kannattaa jatkaa.
    Tuo on oikeasti hieno taito, luoda ja antaa tarinan tulla vapaasti niin kuin se on tullakseen :)
    Än

    VastaaPoista
  8. Än, se tuntuu erittäin kyseenalaiselta "taidolta" nyt kun kasassa on tuollainen silppusäkki, johon pitäisi saada joku roti, ja jännite, rakenne ja muut minor detailit ovat ihan pikkuisen hakusessa ;).

    Rooibos

    VastaaPoista