Sen suurempaa lahjaa ei kirjoittaja voi saada kuin tylsän hetken.
Minulla oli tänään erityisen harvinainen päivä ja ehdin tylsistyä. Onneksi Sky oli ulottuvillani. Nyt on tarinan peruskalliota taas rakennettu vahvemmaksi. Sitä alkua, josta tarina ponnistaa. Aion jatkaa editointia, suuntaviivoja on tarkennettu ja tiedän mitä teen jo raakakirjoittamalleni tekstille. Milloin, sitä taas en tiedä...
Mutta juuri nyt olen kylläinen, täynnä valmista alkua, onnellinen.
Mahtavaa. :) Olen samaa mieltä, luovuus tarvitsee tylsiä hetkiä. Hetkiä, jolloin ajatus saa vapaasti harhailla eikä aivot käy jo valmiiksi ylikierroksilla kaikesta mahdollisesta kiireestä... Kyllä tarinakin varmasti siitä etenee, pienin askelin, jokainen tällainen hetki rakentaa sitä aina hiukan valmiimmaksi. :)
VastaaPoistaOnnea tylsälle päivälle :)!
VastaaPoistaKiitos, Rooibos :)
VastaaPoistaKatri, pitäisi yrittää muistaa, että kyllä se tarina etenee, vaikka pikkupikku palasinakin. Meinaa aina epätoivo vaivata tiedoston äärellä, kun olen niin alussa.
Än (ei jaksa kirjautua)
Tylsät hetket ovat kyllä lahja! Toivottavasti niitä on tiedossa paljon, paljon lisää. :D
VastaaPoistaVaarna, samaa toivon. Ei se ihan siltä näytä, mut jos kovasti toivois ;)
VastaaPoistaÄn