Maneereja

Tekstissä vilisee maneereja. Niitä on tosi paljon, joka himputin sivulla. Lausahduksia, lauserakenteita, yksittäistä sanaa. On ollut pakko aina vaan jumittaa alkuosassa ja keskittyä maneerien kitkemiseen, jotta ne eivät kulje tekstin mukana pidemmälle. Jatkan siis niiden parissa. Ehkä jonain päivänä olen alkuun tyytyväinen ja voin jatkaa eteenpäin varmemmalla otteella. Niin, ettei koko ajan tarvitse palata alkuun asti muokkaamaan jotain vaan yksityiskohdatkin on paremmin hallussa samalla kun editoi eteenpäin. Kaunis sana tuo eteenpäin, sitä tavoittelen...

Hajoilua

Onko se liikaa? Vai onko se liian vähän? Ilmaisusta on puhe, pitääkö tämä asia sanoa näin vai pitikö se sanoa noin. Mikä tässä olikaan tunnelma?

Haluaisin päästä lukemaan tekstiä lukijana, näkemään ja kuulemaan sen kokonaisuutena. Mikä nyt tietysti on kaukaa haettua, kun hinkkaan lukua 9/28 kolmatta kertaa. Mutta kun alkaa tuntua, että tyyli alkaa hajota, punainen lanka ohentua. Voi olla että pitää lukea alku rauhassa läpi ja saada edes siitä kokonaisuudesta kiinni uudestaan.